NELJÄN PÄIVÄN LOMA-AIKA

Kun on ikänsä kantanut painavia taakkoja Rajasthanissa, pieni loma ei olisi pahitteeksi, tuumasi Behari. Työajat olivat kyllä selkeät, sillä kahdentoista tunnin työtä seurasi yleensä kahdentoista tunnin lepo peseytymismahdollisuuksineen. Mutta silti. Pitkät, uuvuttavat työvuorot kävivät iän myötä stressaaviksi. Sitä paitsi eilen oli mennyt ylitöiksi, kun valkoisia sahibeja oli pitänyt yöllä tuoda meripihkalinnakkeelta. Ne pitivät aina meteliä, juopottelivat ja haisivat.

Safaripäällikkö Vinod oli ohi mennessään Beharin korvaan kuiskannut, että koeta kestää, sillä sesonki on pian ohi syyssateiden alkaessa. Mikä ihmeen sesonki? Tässä on painettu koko vuosi hommia ja sesonkia aina riittää! Palkkakin maksettiin pähkinöinä, ikään kuin kantajat olisivat apinoita, Behari tuohtui.

Behari muisteli, että yövuorossa työskentely oli alkanut rasittaa vasta viime vuosina. Silmätkään eivät olleet niin hyvät kuin ennen ja ne vuotivat, kun yritti hämärässä tihrustaa polulla pysyäkseen. Jalat kyllä toimivat, mutta illalla ne näyttivät turvonneilta töppösiltä. Sherpat ja skarabeetkin pääsivät helpommalla, jumanji.

Kantajien porukkaan kuului tässä kohteessa yli sata roikaletta. Mukana oli muutama raavas mies, mutta suurin osa oli kyllä naispuolisia, kastittomia reppanoita. Stressaantuminen näkyi topparoikassa koliikkina, rihmamatotautina, nivelsiteiden löystymisenä, raajojen turvotuksena ja aliravitsemuksena.

Hermot alkoivat olla tiukalla itse kullakin säädyllä. Niin kuin sillä Kurukullalla, joka oli jonon viimeisenä äitynyt haistelemaan edellä kulkevan Tansun pyllyä. Kaksi sahibia ja yksi memsahib loukkaantui, kun Tansu pillastui. Memsahibilta katkesi jalka, mutta se olikin jo aika vanha ja ruma.

Vinod oli pitänyt koko porukalle puhuttelun. Lakisääteinen iltapala oli kollektiivisena rangaistuksena jäänyt kaikilta saamatta. Silloin kantajat menivät lakkoon. Koko porukka kieltäytyi töistä. Fruit Companyn safari katkesi kuin natsin paska.

Luottamusmies Ajmera antoi herroille haisevan vastalauseensa ja kertoi kantajien vaatimuksista. Ensinnäkin viikon loma jossakin mukavassa lähitienoon täysihoitolassa, toiseksi vuosiloma lomaltapaluukorvauksineen, joka maksettaisiin käyvällä valuutalla kuten bahteina tai beteleinä.

Kaksi päivää safari seisoi ja sahibit makasi. Lakon kestäessä Behari ensin vähän kärsi Sonian kanssa ja sitten he kävivät yhdessä kylpemässä. Sonia on taas raskaana. Pariskunta voi vapaammin nauttia lempimisestä, kun Sonialla on jo eturessu täynnä. Vatsan muodosta näkee, että poikahan se sieltä pullahtaa kunhan varrotaan vuosi, pari.

Kerran työnseisauksen aikana Kurukulla oli pillastunut syystäkin, kun valkoiset sahibit olivat menneet ihmettelemään sen vehkeen kokoa. Yksi oli mennyt kepillä sörkkimään levolla olleen Kurun munia. Se käveli sahibin yli ja vangittiin. Vinod siirsi sen toiselle työmaalle, mutta vakuutti sahibeille, että nyt se oli saanut kuolemantuomion. Vinodissa olisi ainesta Intian parlamenttiin tai ainakin muihin kalkutallisiin johtotehtäviin.

Huomenissa jatketaan. Kantajien vaatimukset ovat muuten menneet läpi, mutta viikon vuosiloma vaihtui neljään päivään sekä betelit cashewksi. Beteleitä ei voida käyttää palkanmaksun välineinä, sillä niihin tulee kuulemma himo. Miehet siirretään muille työmaille. Sonia ja muut naiset jäävät sahibeja kuskaamaan.

Behari tulee ikävöimään Soniaa. Mutta ei elämä voi ollakaan pelkkää kärsimistä ja sapelin terotusta. Kissanpäivät ovat kaukana intiannorsujen elämästä.

Munasta mätkähti murhaaja

Helsingin Sanomien mielipidesivun Lyhyesti-palstalla lahtelaisäiti ihmettelee, kun lapsen Kinder-munasta kuoriutui pikkuinen Banditus-niminen otus, jonka ammatiksi mainittiin palkkamurhaaja. Lapsi ei vielä ymmärtänyt, mitä palkkamurhaaja tarkoittaa. Äidin toivottaisin tervetulleeksi lelujen ja erityisesti poikien lelujen maailmaan.

Ei ole miellyttävää, jos munista muksahtelevat muovifiguurit ovat kovien aikojen myötä vaihtuneet kamaliin Contract Killereihin. En tiedä minkä näköinen Banditus oli, mutta epäilen vahvasti sitä jälkeenjääneeksi entisen tai tulevan pääministerin söpöystasoon verrattuna.

Lelukaupassakin vanhemmalla on vain virtuaalinen mahdollisuus vaikuttaa lapsensa toiveisiin. Mitä karmeampi kaapo, sitä hauskempi hemmo! Tehotytöistä en tiedä, kun olen vain poikalapsen isä. En osaa sanoa, onko Pipa, Papu tai Poppana paras. Minun suosikkini oli aikoinaan Justin-neito.

Valveutuneen äidin velvollisuus on suomentaa säädyttömän Banditus-konnan mukana tulevat ohjetekstit pikkuvintiölleen. Jos munamanuaali sanoo, että Banditus on palkkamurhaaja, niin se on syytä heti kertoa kaikille palleroisille. Viisainta on kaivaa tietosanakirja ja pitää pitkähkö esitelmä vaikkapa lapsen tarhassa tai koulussa siitä, miten kamalaa on kun maailmassa on väkivaltaisia leluja. Lapsen voi vaikka oitis pakottaa kirjoittamaan kotiaineen aiheesta ”Miksi vihaan väkivaltaisia tappajamunia”.

Eräissä muropaketeissa on nykyään rumapyllymarsilaisia (Butt-Ugly Martians). Tämä on selvää rasismia. Kannattaa boikotoida näitä muroja, sillä ne opettavat lapsia pitämään pyllynpunaisen planeetan väkeä jotenkin rumana tai alempi arvoisena. Tästä kärsii universaali ystävyys, rauha ja solidaarisuus.

Pahiksilla on vielä suppea paikkansa niin tosi- kuin mielikuvitusmaailmassamme. Ilman niitä sankarimme näyttäisivät kovin pliisuilta. Jään kauhulla odottamaan sitä tulevaisuutta, jonka monikansallisesta munasta kuoriutuu pullea rovaniemeläiskirjailija, steppaava takatöölöläiselokuvaohjaaja tai liehuvavartinen ex-presidenttiehdokas.