Elämä opettaa kävelemään hiljaa

Toimiston postiluukku kolisi eräänä aamuna. Nousin mukavasta tuolistani ja vaihdoin punttia. Könysin ovelle nostamaan lattialle valuneita laskuja ja lehdyköitä. Lukihäiriöni ei ole ollut kovin paha, joten pelästyin kovin, sillä postiluukustani ei ole ennen tullut seksiä tai pornoa. Lehden nimi näytti olevan "Pippelinne". Tarkempi tutkiminen osoitti, että kyseessä olikin erään putkijohtofirman (pipeline company) oma tiedotuskanava (Pipeline), jolla ei ollut tekemistä sukuelimiemme kanssa. En kuitenkaan tiedotuskanavan harhauttavan nimen vuoksi luopunut kyseisen firman osakkeista, sillä ne ovat olleet salkussani vasta tammikuulta.

xxx

Juha Siltasen "Työelämän muutoksen lyhyestä historiasta" ei pikaisella lukemisella jäänyt kovin paljon päähän. Muutamista kirjoitus- ja asiavirheistä huolimatta teos on laadittu asiallisesti ja sisältää kiitettävän määrän kirjallisuusviitteitä. Fontti on pientä ja sivuja paljon. Huumoria kirjassa ei viljellä, mutta etsivä saattaa löytää tahattomia anekdootteja:
Helsingin sosiaaliviraston pääjohtaja Annikki Kananoja oli taannoin 2000-luvun alkupuolella kirjoittanut virastonsa tiedotuslehteen julistuksen "Visiointia suurkaupungin sykkeessä". Uusia projekteja ja virikkeitä oli tarjolla. Samaan aikaan vähennettyä työvoimaa ohjaavat konsultit opettivat jäljelle jääneitä "työskentelemään omien upeuksiensa ylärekisterissä".

Työpaikan saneerauksissa kärsivät usein muut paitsi osakkeenomistajat. Ne, jotka lähtevät, selviytyvät tavalla tai toisella. Ne, jotka jäävät, työskentelevät jatkossa "omien upeuksiensa ylärajoilla" niin kauan kuin jaksavat.

Määräaikaiset työsuhteet ovat leikanneet työnteon ja sitä kautta elämisen motivaatiota niiltä, joiden osaksi määräaikaiset työsuhteet ovat tulleet. Tilanne on kestämätön. Työpaikan epävarmuus on suurempi kuin koskaan. Kiinan poika valmistaa tuotteemme ja virottaret sekä Intian ihmemiehet hoitavat palvelumme.

Uusien tutkimusten mukaan ulkoistaminen on tullut kalliimmaksi kuin luultiin. Osaava työntekijäsukupolvi on hukattu eläkeputkiin eikä paluuta ole, vai onko? Työn tekemisen taitoa on jo kadonnut. Haluaisitko itse virolaisten suomentaman käyttöohjeen tai kiinalaisten valmistaman saunankiukaan? Entä englanninkielisen puhelintuen kotisi uusimpaan tietokoneeseen?

Milloin heiluri heilahtaa toiseen suuntaan? No, sitten kun taloudelliset tunnusluvut SELVÄSTI osoittavat, että ulkoistuksessa on menty liian pitkälle eli omistajat kärsivät. Älkää suuren ikäluokan eläkeputkilaiset saako slaagia, jos loppuvuodesta alkavat kotikännykkänne soida ja entisten toimistojenne ?nuoret juipit? metsästävät pääkallojanne. He jahtaavat teitä aluksi mobiilivälineillä.

xxx

Miksi jutun otsikkona on "Elämä opettaa kävelemään hiljaa"? Koska sen se tekee.
Hauskaa Wappua! Ohjenuoranamme olkoon "Naali paiseperä repesi apilaan".

Runoilussa on voimaa

Sama kude
On meissä kuin mik' unelmissa on,
Ja unta vaan on lyhyt elämämme.

Sauvani mä taitan,
Sen maahan hautaan monta syltä syvään.
Ja kirjanikin mereen upotan,
Syvemmälle kuin laskinluoti pohjaa.

William Shakespeare
englantilainen runoilija, *23.4.1564 +23.4.1616


Runo on omanlaisensa sanataideteos, joka saattaa puhutella lukijaansa ja herättää ajatuksia. Siksi se on vaarallinen. Diktatuureissa on usein ollut kiellettyä kirjallisuutta mukaan lukien lyyriset tekstit. Onneksi meillä ei enää. Sodan jälkeen sensuuri kielsi mm. Ryhmyn ja Romppaisen seikkailut. Kirjat olivat ehdottomasti neuvostovastaisia, mutteivät runoja.

Yleisradiolla oli kiellettyjen levyjen listansa, jota koristi mm. M. A. Nummisen lukemat tekstit naisen anatomiasta. Helismaan sanoittama "Suutarin tyttären pihalla" oli aikansa esityskiellossa.

Runo on enemmän kuin sisältönsä. Se saattaa saattaa lukijansa tilattomaan tilaan. Ei kuitenkaan tiedetä tapauksia, joissa pelkän runon voimalla olisi hallituksia kaadettu tai ryhdytty vielä hurjempiin toimiin. Lisänä on tarvittu miestä väkevämpää.

Runoja on helppoa ja hauskaa kirjoittaa, jos et ole oikea runoilija. Oikeiden runoilijoiden on vaikea kirjoittaa runoja. He ovat maineensa vankeja. Runoilijalta kielletty on diletantille sallittu:

Taas Räikköseltä auto petti alta
ja varikolle vaivoin ryömi hän.
Ei sijaa voittajien ryhmään ole heillä,
jotk' tutkaimensa varsin rikki potkii.

On Suomi ollut kerran mestarina
nääs jäisen kiekon kanssa ysiviisi,
Kuin käynee kevään kamppailuissa,
kuin vastaat vanhain kiekkomaiden urhot?

Mies muistoihinsa kevään kauniin sulkee
jot' haikailee kun talvimyrsky jäytää,
Ei tätä päivää osaa, muista kulkee
vaan tulevat ja menneet häntä räytää.