Röyhkeä tasa-arvon vastainen juttu

Helsingin Sanomien painetussa versiossa kerrottiin 16.4., että “Röyhkeät naiset veivät sormuksia Helsingissä”. Jutun otsikko ei sovi päivälehteen ja ensimmäinen paragrafikin on tasa-arvon vastainen:

“Neljä ulkomaalaista naista rosvosi Helsingin keskustassa tiistaina sormuksia, joiden myyntihinnaksi arvioitiin kymmeniätuhansia euroja”.

Naisia ei saa sanoa ulkomaalaisiksi ja röyhkeiksi, se on perätön ja subjektiivinen arvio. Onko todistettu, että he veivät jotakin vai näyttikö se ainoastaan siltä koinsidenssin perusteella? Olivatko mahdolliset esineet mahdollisesti sormuksia? Tapahtuiko väärinkäsitys varmasti Helsingissä vai onko toimittaja landelta?

Rikosuutisoinnissa on syytä olla varovainen, sillä eivät kaikki rikokselta näyttävät tapahtumat niitä ole. Kun Tiku hakkasi Takua Vaasankadulla lekalla päähän, väliin mennyt mies listittiinkin sitten kimpassa. Oravapari lähti oitis kuluttamaan sittemmin päättömän eläkeläisvainajan vähiä rahoja ravitsemusliikkeeseen, jonka nimeä en voi (kanta-asiakkuuden vuoksi) mainita.

Pari kohtaa jutusta ja sen ensimmäisestä paragrafista:
Onko varmaa, että henkilöitä oli neljä? Olivatko kaikki varmasti täysi-ikäisiä? Naiseksi pukeutuneita miehiä ei saa sanoa naisiksi! Tietääkö toimittaja, missä Helsingin keskusta alkaa ja loppuu? Oliko päivä tiistai? Juliaanisen vai gregoriaanisen kalenterin mukaan? Tunteeko toimittaja mahdollisten sormusten näköisten esineiden käyvät arvot? Jäikö toimittajalta mahdolliset luudat, pääsiäismunat, -pupu ja leikillinen ilmapiiri huomaamatta?

Toimittajan kirjoittaman jutun oli ennen kyettävä vastaamaan kysymyksiin “mitä, miksi, missä, milloin, kuka” joista ohoseiska-polven tekijät muistavat vain “kuka, kuksi, ketä, häh”?

Rikosuutisen viimeisessa paragrafissa sanotaan vielä, että “Naiset olivat puhuneet huonosti sekä englantia että saksaa”. Vähemmistöjä sortava toimittaja lienee siis syntyperäinen englantilainen ja saksalainen filologi. Muussa tapauksessa ei ole luvallista arvostella ulkomaankielistä mökell… eikun puhetta.

Isänperimämme aurinkoiset äidinkasvot säteilevät

Hesari kertoi 15.4.2003, että “Ihmisen perimän koko kartta on valmis”. Hieno uutinen. “Geenikartoitus valmistui 2-10 vuotta etuajassa”. Yhä paranee. Kartoitukset kypsyvät kuin seilorinakin kunnostautuneen Laiska-Lassen guanopuuro.

Jutusta ilmenee vielä, että 3,12 miljardin emäsparin muodostaman dna-nauhan paikat ovat selvät. Näistä emäksistä syntyvät geenit, joita on soluissamme yli 30 000. Emäsjärjestys on oikoluettu jutun mukaan jo moneen kertaan. Entä anomaliat?

Snipsit ovat emäsjärjestyksen niitä yhden emäksen kohtia, joissa järjestys jää avoimeksi. Nämä pienet erot antavat meille karisman, munat ja persoonallisuuden. Snip-snip.

Kun “yli 98,5 % perimästä on erittäin tarkasti selvitetty”, niin olemme jo lähellä simpanssin lukemia. Näillä vekkuleilla on yli 99 prosenttisesti sama perimä kuin meillä. Mistä minä voin varmuudella tietää, että ihmisen perimästä on nyt juuri selvitetty 98,5 % eikä vain simpanssin perimästä 99 %?

Kaksi vuotta sitten kerrottiin varmana tietona, että meillä on geenejä 60 000, viime vuonna 50 000 ja nyt 30 000. Minne niitä häviää? Kolmen vuoden päästä meillä ei ole geenejä. Onko sitten virusten vuoro?

Sars-viruksen perimäkin on avattu. Siihen meni vain kolme viikkoa. Oikolukeminen on vielä tekemättä, rokotteesta ei tietoakaan.

Toivon, että aikaa sitten työttömiksi jääneet sanomalehtien oikolukijat ovat päässeet oikolukemaan sarsia, kun “automatiika postaa nykäisen samunalehden panovireet”.