Mi ikävyys, mi hämäryys, korvien välissä soi
Nyt juoksee järki mulla tuskin lainkaan,
vaan turhanpäiväisiä mieti en.
On elo lyhyt, minkä kodin sainkaan?
Nyt muuttolaatikoita pakkailen.
Jos kiire vaivaa, vaivun taakan alla,
ja päivän toimet ihan uuvuttaa
Ei paista päivä, loskaa kaikkialla,
jo kesken kaiken tahdon luovuttaa.
Onk' elämätä älyllistä täällä,
sit' pohtinut oon unettomin öin.
Lyö veli veljeänsä turpaan maan päällä,
ja raskautetut oomme monin töin.
Kun pimeyden pimein hetki koittaa,
niin joulun viesti syömmeen pläjähtää
valo jälleen pimeyden voittaa
jos agnostiset esteet räjähtää.
tiistaina, marraskuuta 29, 2005
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)