Runo kesän kynnyksellä

Viisikymmentä jo vuotta tauluun
pian huomenissa mulla lyöty lie.
Vain korpit puhkeavat ilolauluun,
käy loppuansa kohden miehen tie.

Ei lasissain oo täyttä eikä tyhjää,
se välimaille jää kuin pitääkin.
Mies tarmoton näin aatoksissaan nyhjää
- niin harvat ajatukset itääkin.

Ei sataa vuotta kiukutella täällä,
on syytä vaihtaa positiiville.
Jos loppulaskun kestäis tällä päällä,
viel' henki nousis tosisiiville.