Zörkin valinta

Zörk käveli harmaalla Espalla. Hän yritti turhaan yhteyttä Zyskiin Siriukselle. Ahteri pystyssä Runebergin patsaan päällä hänellä oli aika hyvät kentät. Patsaan juurelle asteli nainen.
- Heti alas sieltä patsaan päältä, pervo.
- Olen Zörk ja yritän yhteyttä Siriukseen.
- Minä olen kaupunginjohtaja ja komennan sinut sieltä alas.

Zörk hypähti riemusta alas tämän viehättävän, minkkiturkkisen rouvan jalkojen juureen. Hän halusi kysyä vielä kaksi kysymystä:
- Miksi osa maailman ihmisistä on nälässä?
- Kaikille ei riitä ruokaa, mutta täällä Helsingissä on toisin. Oletko nähnyt yhtään nälkäistä ihmistä Helsingin kaduilla? rouva tivasi.
- En ole käynyt leipäjonossa. Miksi hautausmaalaiset eivät saa levätä rauhassa, vaan hautakivet kaadetaan heidän päälle?
- Jösses. Onko joku kavereistasi jäänyt hautakiven alle?
- Matoystäväni Liekkiö, jonka kaltaisilla on osuutensa tämänkin planeetan kohtaloissa.
- Kuulkaas nyt herra Zörk Siriuksen kaupungista. Niin kauan kuin minä olen kaupunginjohtajana, madot eivät täällä kukkoile.

Seuraavalla viikolla kaikilta Helsingin hautausmailta tapettiin myrkyllä madot. Seuraavana kesänä hautausmaita ei voitu käyttää. Pakollisen polttohautauksen jälkeen tuhka siroteltiin mereen.

Zörkillä oli pitkä odotus. Yhdeksän Maan vuotta on siriuslaiselle kuin kaksi viikkoa. Eräänä yönä hän omaksui Runebergin patsaan muodon ja mitat sekä nakkasi alkuperäisen kolera-altaaseen.

Keskellä Espan puistoa jähmeänä töröttäessään Zörkille jää tänä päivänä runsaasti aikaa tehdä havaintoja ympäristöstään. Muutaman ajan sitä kestää stoalaisesti lyyrikon patsaanakin.

Jos kiipeät ensi kesänä Runebergin patsaan päälle, voit ehkä huomata laakeriseppeleen alla kaljulla päälaella kaksituumaisen zipatun kohouman. Niissä nahoissa siriuslainen ystävämme on päättänyt odottaa paluukuljetustaan. Hän muistelee lämmöllä Liekkiötä, Konradia, Lizaa ja pizzaa, jossa oli runsaasti anjovista.

Zörk matoilee Malmilla

Pirssi vei Zörkin Malmin hautausmaalle. Liza oli kilauttanut vuokrarahoistaan kaverille 20 juorua. Niillä pääsi ainakin yhteen suuntaan. Pave oli vienyt ennenkin outoa porukkaa hautuumaalle, mutta miksi aina illalla tulivat nämä ufomiehet?
- Onko sinne pitkä matka?
- Ei ole. Matka sinne on lyhyempi kuin sieltä pois, Pave sanoi.
- Onko se tapahtumahorisontin tuolla puolen? Zörk kysyi.
- Tavallaan. Ken sinne joutuu, siellä pysyy.

Viikinportista sisään meni Zörk. Kilometrin käveltyään pimeässä hän lainasi kynttilän eräältä haudalta ja meni toiselle syrjäiselle tonkimaan maata. Manuaali oli sanonut, että madot elävät maassa ja syövät ihmisten ruumiskehovartalot. Mutta missä oli se ovi?

Manuaali tulkkasi matojenkin kieltä.
- Olen Zörk, tulen rauhassa kaukaa. Mitä te teette?
- Syömmä ja ulostamma, lisäännymmä, elämmä ja kuolemma, Liekkiö vastasi.
- Mikä on teidän toiveenne maailman hallitsijoina?
- Maasta olemma tulleet ja maahan myös menemmä.
- Onko ihmiselle toivoa?
- Onko luonto lahjomaton?

Hautausmaalle tuli iso joukko synkännäköisiä, nahkapukuisia nuoria miehiä, jotka kaatoivat muutaman hautakiven. Zörk olisi halunnut mennä puolustamaan ystäviään, mutta häntä oli kielletty puuttumasta kohdemaan tapahtumiin. Tätäkö entropia teetti? Oliko täällä sen parempaa kuin luhistuvalla Sirius-tähdellä?

Zörk luki kynttilöiden valossa hautausmaalle unohdettua Hesaria. Hän ei ymmärtänyt edes pääkirjoitusta. Manuaali ei pystynyt sitä kääntämään siriuslaisten kielelle. T-erroria tuli koko ajan.

Zörk hyppäsi Helsingin keskustaan menevään bussiin ja kuunteli kuljettajan takana radiouutisia. Yksi Bush-manni aikoi ohjata ristikunnan loppulaukkaan. Toinen samanmoinen, mutta Jahvetin jälkeläinen, saarnasi vääräuskoisten petoksesta. Pohjan Korea uhitteleiksi joukkotuhoaseilla. (Viimeinen osa ilmestyy 1.2.03)

Zörk kokee ihmeitä

Reiskaksiko mua luullaan? Zörk ihmetteli. Liza oli tarjonnut tilaisuuden päästä sisään ulkoruokinnan jälkeen. Zörk oli valinnut ulkoasunsa satunnaisesti. Lizan mielestä hän oli Rekka-Reiska eli Lizan entinen boyfrendi. Liza asui kaksiossa Harakankujalla.
- Nyt käyt tohon sohvalle makaamaan ja annat mun hoitaa tän, Liza sanoi. - Tai käy ekaks suihkussa kun sä haiset lokin paskalta.

Zörk meni kylpyhuoneeseen. Liza pesi autoshampoolla ja painepesurilla Zörkin nahkoineen karvoineen. Tuntui kurjalta olla puhdas. Lizan piilolinssit huurtuivat.

Sängyssä Liza ihmetteli Zörkin akrobatiaa. Jämäkkä kuusituumainen ahteripuolen antenni tuntui täyttävän hänen toiveensa. Yhdynnän jälkeen Liza ei voinut olla kysymättä:
- Ethän sää ookkaan Reiska. Ooksä joku ufo, häh?
- Nimeni on Zörk ja tulen rauhassa Siriuksen aurinkokunnasta. Olen työmatkalla tavallaan. Onko sinulla mitään ruokaa?

Liza tilasi kaksi jättipizzaa Kotipizzataksista. Niissä oli paljon anjovista. Lasolitikkaa Lizalla ei ollut vaan Karhukolmosta, joka maistui Zörkin mielestä Siriuslaisen rähmän maidolta.

- Kyllä sää oot vähän outo, Liza sanoi. En oo ennen ollut ufomiehen kanssa. Miks sä sitä Mato Valtosta haluisit treffata?
- Koska mato on planeetan hallitseva olio. Vie minut johtajasi luo.
- Mato on keikkaputkessa Euroopassa. Haluisit sä treffaa mun frendejä?
- Onko niissä matoja?
- Jos sää matoja kaipaat, niin tervemenoa Malmin hautausmaalle.

Radiossa alkoi soida Darude. Liza vaihtoi kanavaa. Eetteriin räyhähti Matti ja Teppo: “… jokaa inoa aamu seitse mäksimeen, senmä te ensiksi vainetta kulta sajak satolla muno manain”.
- Tätä mä tiggaan. Nyt pitää mennä Malmiin. Ravataan vielä jos keretään. Mojo!
- Ei talosta saa lähteä kuin torpasta, Liza sanoi.

Zörk antoi maakalaisen hätäisen pusun.

Zörk jää pois Leppävaarassa

Zörk jäi pois bussista vasta Leppävaaran aseman kohdalla, sillä Espoon keskus ei häntä houkutellut. Ihmiseen olisi saatava kontakti. Manuaalin vanhempi versio näet sanoi, että ihmiset hallitsevat Maata. Päivitetty versio väitti, että sinnut olivat kehittyneimpiä, mutta madot hallitsivat. Kumpi oli oikeammassa?

Manuaalin viitteissä oli maininta Zarkiasta, joka runoili mainiosti: “Madon suu, se viimeinen on ovi”. Mä mistä löytäisin sen oven? Zörk suuntasi häntänsä kohti Siriusta, sillä hän käytti zirkkelpolarisoitua lähetettä. Kuuluvuutta häiritsi kiviporien ja kaivinkoneiden rätinä; kaupunki synnytti pelloilleen asumus- ja muita komplekseja.

- Kuuleeko Zysk, täällä Zörk. Kuuleeko Zysk, täällä Zörk…
- Edu, radiossapas soi Darude, laklatti Zysk.

Konekielellä se tarkoitti: 234AF 119CE B3A12 18E2F E47FA. Manuaali kertoi, että salakielinen lause peruuttaisi hänen tehtävänsä. Se ei tiennyt Zörkille lähtöä kotiin vaan vasta lähtölaskennan alkua. Yhteys katkesi. Zörk olisi oman onnensa nojassa (kuten oli ollutkin). Pelastuskapseli tulisi yhdeksässä vuodessa hakemaan jos tulisi.

Nuori naaras käveli kohti Läkkitorin kukkakauppaa. Zörk yritti zipata häntää ojentamalla takamustaan vasten hiekoituslaatikkoa, joka muistutti hänen aikaisempaa yksiötään. Naaras katsoi Zörkiä, jonka ihmismäinen naama vihertyi katseen alla.

- Reiskako se siellä nojailee? Minne pirskattiin olet Pirkon jättänyt?
- Minä en tietä ketäkään Birkkoa, Zörk sanoi.
- Ja nenäkäskin! Onko sulta väännetty niskat nurin vai suoritettu elinsiirto ahterin puolelle?
- Minä selitän, annako?
- Ei vaan Liza. Paras olla hyvä selitys tai tulee monoa. Mua ei enää rekkakuskit vedätä peruuttamaan suoraan tappiin.
- Tunnetko ketään matoa? Zörk kysyi maailmanmiehen lailla.