Zörk matoilee Malmilla

Pirssi vei Zörkin Malmin hautausmaalle. Liza oli kilauttanut vuokrarahoistaan kaverille 20 juorua. Niillä pääsi ainakin yhteen suuntaan. Pave oli vienyt ennenkin outoa porukkaa hautuumaalle, mutta miksi aina illalla tulivat nämä ufomiehet?
- Onko sinne pitkä matka?
- Ei ole. Matka sinne on lyhyempi kuin sieltä pois, Pave sanoi.
- Onko se tapahtumahorisontin tuolla puolen? Zörk kysyi.
- Tavallaan. Ken sinne joutuu, siellä pysyy.

Viikinportista sisään meni Zörk. Kilometrin käveltyään pimeässä hän lainasi kynttilän eräältä haudalta ja meni toiselle syrjäiselle tonkimaan maata. Manuaali oli sanonut, että madot elävät maassa ja syövät ihmisten ruumiskehovartalot. Mutta missä oli se ovi?

Manuaali tulkkasi matojenkin kieltä.
- Olen Zörk, tulen rauhassa kaukaa. Mitä te teette?
- Syömmä ja ulostamma, lisäännymmä, elämmä ja kuolemma, Liekkiö vastasi.
- Mikä on teidän toiveenne maailman hallitsijoina?
- Maasta olemma tulleet ja maahan myös menemmä.
- Onko ihmiselle toivoa?
- Onko luonto lahjomaton?

Hautausmaalle tuli iso joukko synkännäköisiä, nahkapukuisia nuoria miehiä, jotka kaatoivat muutaman hautakiven. Zörk olisi halunnut mennä puolustamaan ystäviään, mutta häntä oli kielletty puuttumasta kohdemaan tapahtumiin. Tätäkö entropia teetti? Oliko täällä sen parempaa kuin luhistuvalla Sirius-tähdellä?

Zörk luki kynttilöiden valossa hautausmaalle unohdettua Hesaria. Hän ei ymmärtänyt edes pääkirjoitusta. Manuaali ei pystynyt sitä kääntämään siriuslaisten kielelle. T-erroria tuli koko ajan.

Zörk hyppäsi Helsingin keskustaan menevään bussiin ja kuunteli kuljettajan takana radiouutisia. Yksi Bush-manni aikoi ohjata ristikunnan loppulaukkaan. Toinen samanmoinen, mutta Jahvetin jälkeläinen, saarnasi vääräuskoisten petoksesta. Pohjan Korea uhitteleiksi joukkotuhoaseilla. (Viimeinen osa ilmestyy 1.2.03)