Angela Zugissa (jatkokertomuksen osa 5/6)

Matemaatikkojen kongressin toinen päivä oli illassa. Angela oli nääntymässä ajatuksiin, joita filosofit olivat tarjonneet. Heitä ilman kongressi ei olisi ollutkaan pölisevän kuiva. Tuttujakin hän oli tavannut: professori Konrad Cierpinski Varsovan yliopistosta sekä aina viehättävä lehtori Alina Tomczak Krakovan polyteknillisestä.
- Mukava istua hetkeksi ennen illallista, eikö vain? Konrad kohotti zubrovka-lasiaan.
- Kyllä tämä Krakovan olot voittaa, Alina hymyili.
- Täällä on enemmän lunta kuin Suomessa, Angela sanoi.

Joulukuun lopun ilta oli pimenemässä. Zug-järveltä kävi kolea tuuli. Aivan kuin kauppatorilla näihin aikoihin. Siellä Angela oli edellisellä viikolla tavannut Masan.

Masa oli ihmetellyt, mikseivät Harri ja Angela jo vihdoin voisi päättää yli kaksikymmentä vuotta kestänyttä seurusteluaan:
- Eikö Harri osaa tehdä aloitetta? Masa kysyi suu täynnä kahvia ja munkkia.
- Ei kai sitten. Muuten olisikin mukava mies. Mitä jos sinä vähän pukkaisit sitä?
- He-he. Enhän minä nyt miehiä niinkään. - Mitä pitäisi tehdä?
- Sano sille vaikka, että lähdet Zugiin matemaatikkojen ja filosofien kongressiin. Kyllä se siitä tokenee. Harri saattaa saada mustasukkaisuuskohtauksen ja ryhtyä ehkä toimeen.
- Mutta enhän minä ole lähdössä mihinkään!

Angela, Konrad ja Alina joivat Zugin hotellin kafeteriassa vielä muutaman drinkin ja menivät kukin huoneisiinsa nukkumaan. Viimeinen päivä olisi kuitenkin rasittava, kun filosofit aikoivat keskittyä ympyrän neliöimiseen, teoriaan nelikulmaisen reiän poraamisesta kolmikulmaisella poralla sekä skolastiikan post-mortem-tutkimuksiin.

Angela oli hiukan huolissaan kotimatkastaan. Jos kaikki menisi hyvin, hän palaisi 4. tammikuuta ja tapaisi Harrin sitten 5.1. klo 17. Tulisiko Harri? Olisiko Masa hoitanut oman osuutensa? - Joka tapauksessa täältä käkikellojen maasta pitäisi tuoda uusi ajannäyttäjä. Sitä aikaa oli jo kovasti tuhlattukin vuotuisten tapaamisten merkeissä. Että Harri osasi olla rasittava!

Mikä on miehessä vikana, kun ei saa kosituksi? Ei kukaan jaksa tällaista seurustelua dekadi toisensa jälkeen! Kyllä rakkaudelle on annettava tilaa useammin kuin kerran vuodessa.

Angelan oli vaikea saada unta hotelli Zugin isossa huoneessa, jonka lämmitys oli säädetty "pienelle". Vastaavasti untuvatäkkejä oli kolme, ja ne saattoi kasata valtavaksi vuoreksi lämmittämään yksinäistä nukkujaa. Kuumavesipulloja ei ollut, mutta televisiosta tuli Noitasiskot saksankieliseksi dubattuina. Se nauratti aluksi mutta sitten toimi unilääkkeenä.

(jatkuu n. viikon kuluttua, jolloin ilmestyy sarjan viimeinen 6/6-osa)

Harrin joulupäivä

Harri nukkui levottomasti jouluyön. Sen sanoma ei häntä koskettanut; unissa rymistelivät menneiden vuosien tapahtumat, joiden koko oli kasvanut. Firman kirjanpito oli tuhoutunut keskustietokoneelta sekä varmistusnauhoilta syyskuussa v. 1973. Ellei Harrilla olisi ollut edellisen kuukauden tapahtumia omassa paperikirjanpidossaan, koko Ståla Kumletin osakekurssi olisi romahtanut ja hävinneiden tietojen haalimiseen olisi jouduttu palkkaamaan lisää väkeä.

Harri syötti silloin viikonlopun aikana yhteensä 1713 tilitapahtumaa koneeseen, joka oli saatu jaloilleen ja varmistetuksi myös sähkönsyötön puolesta. - Tämä uni vuorotteli toisen kanssa, jossa Harri oli vaihtanut avistatilin markat dollareiksi johdolta kysymättä päivää ennen markan 17% devalvaatiota. Firma nettosi yli 12 miljoonaa Suomen markkaa. Kiitosta ei tullut siitäkään, mutta toimitusjohtaja sentään peruutti jo kertaalleen antamansa potkut.

Jouluaamuna Harri avasi Angelan kirjeen. Vaaleansininen kirjepaperi tuoksui laventelilta. Käsiala oli kaunista:

"Rakas Harri,
En pääse tulemaan. Olen joutunut muuttamaan suunnitelmia ja matkustamaan esimieheni, professori Nolanderin, sijasta matemaatikkojen kongressiin Zugiin. Palaan vasta tammikuun alkupäivinä. Tapaammehan tutussa paikassa loppiaisaattona klo 17? - Sinun Angela"

Zugiin matkustanut, Angela, Nolanderin sijaan, voi! Mitä tästä joulusta tulee? Olin niin odottanut että voisimme tänä jouluna olla enemmän yhdessä. Olin jo aikeissa hankkia sormuksetkin. Missä se Zug on? Nimi kuulostaa afrikaansilta!

Harmaapartainen meni lasiovisen kirjahyllynsä luokse ja tarttui Atlakseen. Zug oli tietysti Zuginjärven rannalla Sveitsissä, pieni kaupunki, ei mitään merkittävää. Ei varmaan yliopistoakaan! Mikä matemaatikkojen salaseura siellä kokoontuisi? Kirje oli kyllä aito. Harri soitti Angelalle. Oli hän soittanut ennenkin esim. 1978, kun aikataulua piti muuttaa yllättäen.

Angelan puhelin ei vastannut. Se oli niitä lankapuhelimia, joihin ei voinut jättää viestiä. Yksin on oltava joulunpyhät. Mitä jos lähtisin krouviin? Tai soittaisin Masalle!

Harri suri.

Masa oli perheetön filosofi ja harrasti filateliaa. Harri oli nähnyt Masan viimeksi... kolme kuukautta sitten Kauppatorilla. Tuskin Masa sieltä löytyisi. Masalla oli sentään känny.
- Andersson.
- Harri Partanen, terve. Hyvää joulua. Mitä mies?
- No siinähän se puuroa keitellessä. Tässä sulaketta... saada vaihdetuksi, kun sähköt... räpsähti, kele. Kaikki ei toimi. Hetkinen.
Masan puhelimesta kuului räminää ja ruuvauksen ääntä, pian jo viheltelyä.
- Jo toimii. Oletko muista kuullut?
- En ole. - Harri ei halunnut muistella yhteisiä ystäviä kymmenien vuosien takaa.
- Oletko syksyn aikana kuullut Angelasta mitään?
- Luulin että sinä. Onko jokin hätänä?
- Meinaatko vuodenvaihdetta viettää?
- Lähden jo huomenna matkoille ja viivyn yli. Sveitsissä voi olla mukavaa.
- Minne siellä?
- Zuginjärven liepeille. Siellä on yksi meidän alan kongressi. Matemaatikot kohtaavat filosofit. Tiede kohtaa taiteen.
- Hyvää matkaa vaan. Soitellaan ensi vuonna.

Harri pudotti kuuman tuntuisen luurin paikalleen. Seuraavaksi selän ihokarvat nousivat pystyyn. Synkronisiteetti tai ei, mutta miksi Angela ja Masa olivat lähdössä Zugiin? Toinen oli kyllä matemaatikko ja toinen filosofian dosentti, mutta että samaan kongressiin ulkomaille!

Oliko moista kongressia olemassakaan? Mustasukkaisuuden puuska söi miestä. (jatkuu)