Harmaapartainen mies joulunostoksilla

Harmaapartainen mies ei pitänyt joulusta. Häntä tympi tavaratalojen hössäkkä, ostokiima, kyynärpäitään ja kyynäräkeppejään huitovat joulumummot, jotka äityivät pahaan menoon harjoiteltuaan taktiikkaa jo aiemmin syksyn Pöllöillä Päivillä. Joulun lumesta ja aattoillan rauhasta hän piti.

Harmaapartaisen oli ostettava pakolliset joululahjat, jottei häntä olisi pidetty pahempana ärmättinä kuin oli. Hän ei ollut täysin riippumaton ulkopuolisten mielipiteistä.

Harmaapartainen puki kuulaana jouluaattona sen seitsemät vaatteet ja könysi liikkeelle kahdeksalta ehtiäkseen aamuyhdeksän avausaikaan kympin ratikalla pääkaupunkiseudun suureen tavarataloon, jonka nimi oli The Tavaratalo. Hänen aikaisemmat kokemuksensa olivat osoittaneet, että jouluaattona oli The Tavaratalossa rauhallisempaa kuin muina joulunaluspäivinä.

Kaukana pääovelta hänen sisunsa oli nousussa lyhyehköön kaulaan: käännynpä takaisin, hän tuumi. Taaksepäin katsoessaan hän näki suunnattoman ihmislauman rynnivän Pamplonan härkien tavoin kohti vasta-avattua The Tavarataloa.

Harmaapartainen rynnisti leluosastolle, ravisti myyjää hihasta ja loihe lausumaan:
- Onko teillä täällä lasten leluja?
- Onhan meillä. Aikuisten leluosasto on tuolla, missä näkyvät nuo minkkiturkkiset rouvat.
- Ei sinne.

Harmaapartainen kaivoi ostoslistan pitkän mustan palsansa taskusta:
- Ostaisin pojanpojalle yhden Lego-Lassen, jos ei ole järki tyyris.
- Meillä on kyllä legoja, mutten muista yhtään Lassea. Lasse Lehtinen on kyllä tulossa väliviikolla meille välijoulu-ukoksi pitämään Minimiljonäärivisaa alle kouluikäisille.
- En tarkoita Laiska-Lassea. Kun oli levarissa se filmi, sormustimen tuho tai kääpiöiden uho, niin siinä oli pääsankareiden joukossa muuan haltia Legolasse nimeltään. Kai hänestä tai edes siitä Arakornista joulunhittituote tehty on?
- Ei meillä vain ole. Tuossa olisi Harry Potter ihmissutena. Pannaanko pakettiin, tarjouksena vain 99 euruplaa, jos teillä on The Tavaratalon kanta-astujakortti. Muutoin maksaa satkun.
- Otan sen. Sitten pojantyttärelle sellainen B-rotta. Niitä kai sentään on?
- Lemmikkieläimet ovat 21. kerroksessa.
- Ne ovat laihoja mutta söpöjä. Korkeus n. jalan verran ja silmät tuuman halkaisijalla.

Harmaapartainen jo äkkäsi nuket. Isolla kirjaimella oli valtavan hyllyn yllä mainos Brats.
- Noita minä tarkoitan, hän hihkaisi osoittaen suursilmäisiä tyttönukkeja. Otan yhden.
- Syöttekö täällä vai pannaanko pakettiin, myyjä kevensi.
- Paketoin sen itse.

Harmaapartainen oli jo maksanut ostoksensa suunnatessaan Herkkuosastolle. Sieltä hän ajatteli ostaa aikuiselle mukulalleen hiukan herkkuja, jottei hänen tarvitsisi jouluaattona lähteä mihinkään. Hän pyytäisi tuttua pirssiä viemään lapsenlapsien lahjat ja syömäherkut pojan osoitteeseen ElectricEspoon Westendiin.

Herkkuosaston hyllyiltä harmaapartainen etsi croissanteja, mutta niitä ei näkynyt valmiiksi pakattuina. Hän meni sellaiseen palvelutiskiin, jota normaalisti karttoi. Itsepalveluun tottuneena harmaapartainen nappasi vuoronumeron. Kotvan jälkeen oli hänen vuoronsa.
- Hyvää, sanoi harmaapartainen mies, päivää. Haluaisin ostaa muutamia croissanteja.
- Ne ovat nyt loppu. Saako herralle olla muuta?
- Onko joulutorttuja?
- Niitä oli vielä eilen, mutta suosittelen herralla ranskalaisia korvapuusteja á la Creme Fraiche.
- En minä niitä voi antaa lapselleni. Korvapuustin antaminen johti kerran alipoliisipäällikön puhutteluun. Se on nyttemmin lailla kielletty. Otan broilerinlihatäytteisiä lihapasteijoita tusinan.

Harmaapartainen maksoi, kiitti ja kumarsi. Myyjä toivotti "makeeta joulua".

Harmaapartaisen jouluostokset oli tehty ja hän lähti tyytyväisenä köpöttelemään Hietaniemen hautausmaalle. Lumisade alkoi parahiksi puolessa matkassa. Hietaniemessä hänellä olisi jokavuotinen tapaamisensa Angelan kanssa.