Pyhäinpäivän aatto

Sankka metsä saartaa pienen lammen,
valo pilkottaa vain uutimista
Harmaa hahmo kiertää suuren tammen,
kotipolku kaipaa luutimista

Tuonen maille äitirukka siirtyi,
suru surkeata poikaa jäytää.
Muistot elävinä mieleen piirtyi,
kovin ilottomaks elo käy tää

Ensilumen luonto viskoi tänne,
salo hiljeni näin entisestään.
Missä vieraat, tuokaa ystävänne,
sauna lämmitetään, selät pestään.

Kapoiset on kammit kaukan tuolla,
äiti kertoo kuten Leinon Eikka.
Lapset, pysykäätte elon puolla,
joutuu jokaiselle viime keikka.

Pihamaalla harmaa hahmo kulkee,
vielä nostaa sauvan vanhaan taikaan.
Vaikka kuolo haudat umpeen sulkee,
vuoden päästä nähdään samaan aikaan.