Vuoden alussa

Joulukuussa noustiin sikana,
tammikuu on toisen kaltainen.
Enpä tahdo olla vikana,
enkä turski, omavaltainen.

Elämää on syytä eleä,
arvokkaasti ilman hoppua.
Tulevaisuus kenties heleä
taikka lähestymme loppua.

Harva yli sataa vuottakaan
täällä jaksaa pitää vihoa.
Nuottakotaan jäänee nuotta vaan,
maanpa matoset saa lihoa.

Tänään pörssi taitaa laskea,
putit petti, stopit hukkasin.
Öljy noussee, kaadan kaskea,
taikka kuljen villasukkasin.

Koska runoilussain järkeä
harvoin on jos aina silloinkaan.
Hyvää fiilistä ei pidä särkeä,
valmiiksi en tule milloinkaan.

Uusi vuosi 007

Uusi vuosi alkoi aamusta,
rakettien räiske haipuu pois.
Tuskin erottunen haamusta,
kova sydän vielä taipuu vois.

Tänä vuonna teen taas kujeita,
osa uutta, osa sinistä,
vanhaan nuottaan nousee mujeita,
hyljätyn on turha inistä.

Virsiä kun kirkos' laulaa maa,
ketä siellä silloin palvotaan?
Sinkkumies ei naisen paulaa jaa,
hänen askeleitaan valvotaan.

Runoilu on puuhaa hikistä,
unen puute juonen velottaa.
Lukijan ei auta vikistä,
vaikka onnahtelu pelottaa.

"Mitäs tilasitte", sanon mä,
sitä saanee mitä haluaa.
Kuljen vapaana vaan toisin sä,
aika menneisyyttä kaluaa.

Tänä vuonna mielen rauhaisuus,
muotia on mulle, lupaan sen.
Vaikka muotitrendi pauhais uus,
siihen huonoon tyyliin tartu en.