Syyskuu, syyskuu, minne hänet veit?

...Syyskuu, syyskuu, tuuli vastaa ei. Tämä oli Hectorin laulusta lainattu. Aikanaan ilmestyi melko onnistunut, jo klassikoksi muodostunut tämän Heikki Harmanakin tunnetun artistin ensimmäinen albumi, joka saattoi olla nimeltään Nostalgia ja vuosi taisi olla 1972.

Jos minua alkaa nostalgia vaivata, kuuntelen tuon levyn kokonaisuudessaan. Eipä vaivaa enää.

Elämä on tässä ja nyt sekä tuolla ja täällä. Menneisyyden paska on lannoitusta tämän päivän korvessa. Huomenna suo pursuaa.

Olen välillä aprikoinut mahdollisuutta kirjoittaa... runoja. Koska se on aivan erityinen sanataiteen laji, en ole päässyt siihen sisälle muuta kuin kankeilla riimi- ja tavuhakuisilla säeriveilläni. Kerran sain runollisen vastauksenkin veneilyn ihanuutta koskeviin yritelmiini:
"Se venheistä puhuu ken venheillä soutaa, runoratsu kun ontuu se tallihin joutaa."

Aforismitkin ovat lyriikkaa lähempänä nenääni nykyrunoudesta puhumattakaan.

Koska monet mestarit ovat meitä opettaneet, ihan ilman vaikuttumattomuutta en voi enää olla. Vaikkua löytyy siis etupäässä korvista.

Laitan tähän pienen pojan (proosa)runon anonyymina:

Voikukka

Pieni voikukkanen ympäri Suomea tanssii.
Kaikki sitä ihailee kovasti.

Perusteellisen analyysin ja tutkiskelun jälkeen ottaen huomioon rytmin, poljennon, metaforat, tulkinnat, anakronismit ynnä Elon laskuopin olen tullut seuraavaan tulokseen:

SE ON SIINÄ!