Genesis

Ne kypsyvät tummissa, syvissä joissa
maanalaisten virtojen onkaloissa
Ruttuiset tarinat aikojen takaa,
jotka vain kynällä muille voi jakaa

Oisiko uutta tää auringon alla
kurjalla alatien kulkijalla
Vuodesta toiseen kun juttua näppää
janoissaan Bacchuksen seurassa käppää

Huuruiset krouvit, maistuvat maltaat,
suttuiset seireenit, niitäkö valtaat?
Särkyväl’ päällä teet heppoiset jutut
kalpeet kuin kuutamos’ pierevät kutut

Kultaista sormusta liikaa jos halaa,
Klonkkuna pimeisiin virtoihin palaa
Tietäköön huuhkaja, viisahin lintu:
syvässä kuilussa lohduton sintu

Auringon ruskotus, ukkosen jyry,
siintävät vuoret ja piiskaava pyry
Koirat mi toistensa häntien alta
narikkalappujaan etsii, mut’ malta:

Ken venheistä puhuu, venheillä soutaa
väsynyt bardi pian hautaansa joutaa
Teinkö mä oikein vai kuljinko harhaan?
tietää ken nähnyt on tähtien tarhaan