lauantaina, maaliskuuta 24, 2007

Fiilis

Mikä lienee tärkeätä tässä,
raskaasti jos elo koittelee?
Kuuluuko vain forte elämässä,
vai sordinoa torvi soittelee?

Jollain lailla leipä tarvii hankkii,
laiskureita maamme ruoki ei.
Alkuun voinee tyhjennellä pankkii,
masennus kun duunihalut vei.

Miksi meidät kärsimään on pantu,
susilauman lailla ulvomaan?
Lohduta ei metsä eikä mantu,
huolet usein valvottavat vaan.

Maalliset on pakko kerran jättää,
mitään en saa mukaan matkallein.
Ihmissuhteet artistilla mättää,
yksinäisyys painaa yksin tein.

Tekstini kun viimeiset on tehty,
aika nuorten toistaan kirittää.
Omat soittotaidot vihdoin ehty
- Luoja soittimeni virittää.