Sulevista suvi urkenee

Tänään mietimme sen suven suloisuutta, mä mitä muista en. - Lapsuuden kesistä on jäänyt mieleeni vain parhaat palat: miten putosin veneestä jäiden lähdön aikaan, tulehtuneen umpisuolen leikkaaminen keskussairaalassa ja miten piti hakea metsästä risu, kun äiti antoi selkäsaunan.

Tänä kesänä kaikki on toisin. Äidin kuolemasta on pian kaksi vuotta, kipeä olkapää vaatinee tähystysleikkausta ja pojastani on veneestä putoamatta tullut tuplaeno. Lisäksi hän meni vapaaehtoisesti saunasta uimaan seitsenasteiseen veteen. Minua ei huvittanut. Huh!

Parvekkeen järjestäminen kesää varten vaatii tarmokkaita toimia: talviurheiluvälineet on ahdettava pieneen verkkokellariin ja kesäkamppeet tuotava makuuhuoneen sängyn alle. Siellä on jo tungosta: akuankkojen epäjärjestyneet eksemplaarit ynnä muutama detektiivi- ja talousalan julkaisu lepää siellä sovussa ja rauhassa naistenlehtien kanssa. Pölynimurikaan ei ole rikki!

Parvekkeen tärkein funktio on mielestäni dartsin heitto. Kun en enää kehtaa käydä kapakoissa selvin päin heittelemässä, niin tuntuma pitää pitää parvekkeella, jonka pituus ja korkeus siihen riittävät. Leveyskin riittää, kun on parvekelasit. Vuoteen en ole hakenut nuolia alakerran naapurilta.

Vaimon mielestä taas parvekkeella pitäisi voida ottaa aurinkoa ja istuskella leppoisasti kahvimukin kanssa katsomassa, kun taloyhtiön multapeukalot ja vihersormet tonkivat kerrankin sileää nurmikenttää nurin niskoin istuttaessaan eksoottisia kasveja, jotka eivät taaskaan kestä maamme suvea saati talvea. Optimistit tekevät kesän.

Lintukodot ovat metsissä, joihin urbaanipoika harvoin eksyy gps-laitteineen. Setä Satelliitti kyllä kertoo muutaman metrin tarkkuudella, missä hemmo luuraa, kunhan poweria riittää. Jos patteri tai akku hyytyy, karhunkarkotuskilistin irtoaa ja känny putoaa suon silmään, hukka hänet perii, ellei verottaja ehdi ensin.

Peipot teki oivan pesän,
pessimisti alkukesän
suuta mursi, vääntelehti,
koivuun sorjaan lehti ehti.

Oppono ergo sum!

Minun lienee parasta valvoa maanantain ja tiistain välinen yö, sillä aivan taatun mystisesti sinä yönä siirrymme kesään. Ehei, kysymys ei ole kesä-talviajan variaatioista tai lämpösumman seuraamisesta vaan siitä toisesta jutusta, joka kääntää kvartaalin uudeksi. Ei myöskään kvartaalitalous ole asialla, vaikka tulosvaroituksia voi vain vaivoin odotella kesäkuun toisella viikolla. Quattro stagione on muutakin kuin pizza!

Kesää olen odottanut. Kevättäkin odotin, mutta se taas tuli liian varhain: hädin tuskin muutamana kauniina iltana juoksin metsässä tai oikeammin etenin kävelyvauhtiani nopeammin. Nykyään kuusi minuuttia kilometrille on jo hyvin. Kuitenkaan kaikitenkaan keski-ikä ei tule kohdallani yksin vaan kaksin.

Onko tänään sitten puolestaan se ilta, jolloin pääsen ajoissa nukahtamaan? Jospa olisi syytä jättää iltakahvi juomatta tai vaihtaa se kamomillateehen, jota kuuluisa lännensankari-idolini Cocco Bill näyttää mieluusti nauttivan juovuttavien juomien sijaan.

Urpon päivä oli ja meni (25.5.). En muista, millainen sää paikkaseudullamme vallitsi tuolloin. Siispä en voi tietää tulevan kesän säätrendiä, en voi edes kontrata sen päivän säätä kuten pitäisi (Jos on Urpo paita päällä, niin on kesä turkki päällä sekä vice versa).

Periaatteessa edelleen vastustan. Jos tahtomattani neuvotaan tai neuvomattani tahdotaan, vastustan. "Cogito ergo sum", sanoi Descartes. "Oppono ergo sum", sanon minä!