Oppono ergo sum!

Minun lienee parasta valvoa maanantain ja tiistain välinen yö, sillä aivan taatun mystisesti sinä yönä siirrymme kesään. Ehei, kysymys ei ole kesä-talviajan variaatioista tai lämpösumman seuraamisesta vaan siitä toisesta jutusta, joka kääntää kvartaalin uudeksi. Ei myöskään kvartaalitalous ole asialla, vaikka tulosvaroituksia voi vain vaivoin odotella kesäkuun toisella viikolla. Quattro stagione on muutakin kuin pizza!

Kesää olen odottanut. Kevättäkin odotin, mutta se taas tuli liian varhain: hädin tuskin muutamana kauniina iltana juoksin metsässä tai oikeammin etenin kävelyvauhtiani nopeammin. Nykyään kuusi minuuttia kilometrille on jo hyvin. Kuitenkaan kaikitenkaan keski-ikä ei tule kohdallani yksin vaan kaksin.

Onko tänään sitten puolestaan se ilta, jolloin pääsen ajoissa nukahtamaan? Jospa olisi syytä jättää iltakahvi juomatta tai vaihtaa se kamomillateehen, jota kuuluisa lännensankari-idolini Cocco Bill näyttää mieluusti nauttivan juovuttavien juomien sijaan.

Urpon päivä oli ja meni (25.5.). En muista, millainen sää paikkaseudullamme vallitsi tuolloin. Siispä en voi tietää tulevan kesän säätrendiä, en voi edes kontrata sen päivän säätä kuten pitäisi (Jos on Urpo paita päällä, niin on kesä turkki päällä sekä vice versa).

Periaatteessa edelleen vastustan. Jos tahtomattani neuvotaan tai neuvomattani tahdotaan, vastustan. "Cogito ergo sum", sanoi Descartes. "Oppono ergo sum", sanon minä!