Juhannuksen alla paras

Kesän äänet korviin entää,
yhdet tirskuu toiset lentää
Seuraa lentoo pääskysen,
kunpa voisit, ihminen

Kesäheinät nokkaan ottaa,
yksi tirskuu toinen sottaa
Nenäliinaa etsien
kuljen halki metsien

Kauneuden aidoin puoli
häviävyys, siitä huoli.
Mitä talteen haalitaan
katoaa kuin kaali maan

Juhannuksen alla paras,
kulkee aika kuni varas
Mitä ikä opettaa?
Hötkyilyn saa lopettaa

Kuka tietää kuinka, missä
ihmissielun syöverissä
piileskelee uhkaisu?
Ego-pallon puhkaisu.

Kesä korventaa

Ei kai palsta umpeen jouva,
ensin huopaa, sitten souva
Erräät viettää kesäaekoo
issekseen tai iliman taekoo

Vaemo häärää Unkarissa
lomaoppaan ammatissa
sitä hää nyt opiskelloo
tuskin minnuu ajattelloo

Ite siivoon, laetan ruuan
pojallekkii, mutta muuan
hurvittelloo ulukomailla
liekö laetoo moinen vailla?

Elämä käyp joutusasti
kolome viikkoo siihen asti,
kunnes loma alakaa mulla
yksinäisel riivatulla.