Päivää viimeistä

Kesäkuulle näyttää tulleen loppu,
viksummat jo lomanviettoon lähti.
Kuka jaksaa aikataulut pitää?
Viikon lomalle on mulla hoppu,
kiireettömyys olkoon johtotähti:
ajatukset uudet saattaa itää.

Monen mutkan kautta tänne tultiin,
miehet heilui kuni heikkopäiset.
Mikä lienee tärkeää maan päällä?
Jospa laittais sipuleita multiin,
vielähän ne kasvais, itsenäiset.
- Harva jaksaa sataa vuotta täällä.

Kuka osais ennustella tuulta?
Tuonne menee, tuolta tulee huima.
Eletäänkö päivää viimeistä?
Tätä pitää kysellä kai kuulta,
kompuuttereillekin haaste tuima,
puhti loppuu miehen riimeistä.

Toimeentulo monelle on tärkee,
perheellisen mieli joskus mataa.
Eikö helpommalla päästä voida?
Loman pidossa on varsin järkee,
päästellä ei tuhatta ja sataa.
Siskot, veljet, antaa tuulen soida!