Pari piirua Jäätteenmäestä ja Kääriäisestä vähäsen

Suomen keskustan mainio puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki jatkaa maalaisliittolaisten puoluejohtajien sarjaa suoraan Kekkosesta alenevassa polvessa. Keskustan kantaisä oli ehkä taitavampi kynä- ja melamies, mutta Anneli on oikealla asialla. Kansa tietää.

Helsingin Sanomien Unto Hämäläisen mukaan kirja “pärjää hyvin keskustalaisen asiaproosan kirjoituskilpailussa”. Sillanrakentaja-niminen teos on kaukaista sukua Arto Paasilinnan Onnelliselle miehelle, joka kertoi siltainsinööri Jaatisesta. Lienee Jäätteenmäen aateveli nimen homonymian perusteella.

Kääriäinen on tehnyt painonsa arvoisen työn valmentaessaan Suokustan puheenjohtajakandidaattia vaativaan tehtäväänsä viime kesän puoluekokouksessa: “Rentoudu, ole hyvällä tuulella, lenkkeile äläkä nauti tippaakaan alkoholia.” Näillä eväillä luulisi kenen tahansa politiikassa pärjäävän. Soveltuvin osin.

Sillanrakentajan luvussa Historian kepponen Jäätteenmäki päätyy siihen, että porvarihallitus joutuu pelastamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Jos tämä ei ole kova juttu niin jatkoa seuraa.

Kirjan II-osa ilmestynee vaalien jälkeiseksi jouluksi nimellä Sillanrakentaja II. Muuten tekstisisältö on aivan sama kuin I-osassa, mutta luvussa Historian kepponen Jäätteenmäki päätyy siihen, että punamultahallitus joutuu pelastamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Kerää koko sarja.

Espoon Suurpuisto

Espooseen perustetaan lehtitietojen mukaan lähivuosina ”tuhansille asukkaille kodit ja työpaikat samalle alueelle”. Elektroninen e-Espoo pistää röhinäksi yritys-, tiede- ja asuinpuistoissa.
Suurpuiston työntekijät voivat asua lähellä. Mikään ei niin virkistä mediamyyryläisen mieltä kuin verstaan näkyminen makuukammarin ikkunasta. Siisteyden kaipuu vaatii tunneliverkoston rakentamisen puiston alle. Myöhemmin tämä luonnonläheisen Suurpuiston maanalainen verkosto voidaan ehkä yhdistää pääkaupungin metroon (huolto- ja ruokintatöiden takia).
Hankkeen taustalla ovat Nokia ja Asuntosäätiö. Alueelle on tarkoitus jättää viheralueita, ikään kuin vihreitä sormia, joita ei heti kättelyssä katkota. Suunnitteluun on otettu mukaan lähiseutujen asukkaita. Suurpuiston nykyisiltä asukkailta ei ole kysytty, sillä heidän uuslukitaitonsa on heikohko: muutama kaksijalkainen telttaleirissä viihtyvä, useita nelijalkaisia ja satoja siivekkäitä. Eivät edes vastaa eemeleihin.
Asuntosäätiön toimitusjohtaja Anja Mäkeläinen virittää vuoropuhelua: ”Asukkaat ovat korostaneet, että uudella alueella pitää välttää keskinkertaisuutta. Rima on asetettava korkealle.” Nokia konsernin kiinteistöjohtaja Juhani Katko taas painottaa uuden tyyppisen yhteisön syntyä: ”Siellä voitaisiin käyttää mobiilityövälineitä ja kokeille etätyön malleja.” Etätyö on ennen ollut etäällä tehtävää työtä. Nyt se muuttuisi lähityöksi. Mobiilityövälineitä hyödynnettäisiin sujuvasti verstaan alueella asuttaessa.
Kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen haluaa sovittaa yhteen perheen ja työn. TKK ei aio rakentaa sinne opetustiloja, sanoo rehtori Paavo Uronen, mutta yrityshautomoita ja tutkijaryhmiä sinne voi siirtää. Ehdolla ovat myös tuulipuisto, hiukkaskiihdytin ja hyötöreaktori.
Surupuisto on tarkoitus varustaa niin, ettei sieltä tarvitse vähän väliä poistua. Koska tarvetta ei ole, niin yksi portti riittää. Tietyllä sopivaan ruumiinosaan kaiverrettavalla koodilla pääsee portista läpi kuin koira veräjästä joukkoliikenteen lukulaitteeseen. Alueelle saapuvat istutetaan huomaamattomalle skannerille, joka lukee access coden vaikka vessassa käydessä. Työajan seurantakin helpottuu.
Rima onkin syytä pitää korkealla ja viihtyisähkö alue aidata sähköaidalla. Ei ole tiedossa, onko tunku alueelle suurempi kuin sieltä pois. Amerikkalainen malli osoittaa, että paremman väen alueet on aidattava. Saksalainen malli taas osoitti, että köyhemmän väen. Amerikasta tänne ei ole saatu muuta hyvää kuin kolajuomat ja AA. Saksasta saatiin työn vapauttava vaikutus.

Kustaa Aadolfin päivä

Benkku oli taas osunut visiitille kreivin aikaan. Kääretorttua ja kaffetta pantaisiin framille, jos Milla olisi ehtinyt käydä Varubodenissa, Håkan fundeerasi. Tänään oli sentään Gustav Adolfs dag. Aika viettää perinteistä likörkonventtia.
- Håpå, var är du? Milla huudahti ovelta.
- Mikä hätänä?
- En saanut Buxtehuden kääretorttua. Otin Leijonhufvudin bostonkakkua i stället.
- Se on kuin hedelmiä sioille. Saitko Pauligin Robertin extrasekoitusta?
- Jovisst. Ai Benkkukin on tullut. Kivakiva. Elämässä pitää olla vähän odoria, mitä?

Håkanin ja Benkun faffa Sten-Erik oli Svenska Dagenin kunniaksi päässyt kotiinsa Westendiin vietettyään viikon Poliisitalo Bölen pahnoilla pienehkön sisäpiirikaupan tähden. Sten-Erik oli päättänyt yllättää sonsonin ja sukuunnaidun. Hän körötti taxilla Håkanin ja Millan pihaan Köklaxiin. Faffalla oli salkussaan isompi lesti Aalborgin akvaviittiä pojanpojalle sekä pienehkö säilykepurkki.
- Hjärtligt välkommen, faffa. Sätt dig bara där bakom fåtöljen så som i allmänhet. Vad har du där? Milla kysyi.
- Det är en överraskning. Var har du öppnären?

Sten-Erik sai avaajan ja alkoi näprätä keittiössä patinoitunutta metallipurkkia. Milla, Håkan ja Benkku siirtyivät munklikörin ääreen salin puolelle keskustelemaan pohjoismaisen kirjallisuuden nykytilasta verrattuna aikaan ennen Suuria Kertojia. Vihdoinkin, Sten-Erik huokasi.
Haju oli suorastaan ohållbar. Fy fan! Faffa meinasi kyökissä tukehtua nauruun. Kuin täytetyn näädän raatoa olisi uitettu käyneessä luumukiisselissä okawangojoen sademetsäläisen pikkulan pöntössä pari vuotta.
- Nyt Kustaan pojat nurkkaan, Milla huudahti hillitysti.

Lorinaa ei toki alkanut kuulua. Vaativissa sosiaalisissa tilanteissa oli tyylin säilyttäminen Sursillien suvussa tärkeintä myös vastoinkäymisten kohdatessa. Akvaviittia tarvittaisiin. Inhottava tuoksu haihtuisi siten huomaamatta kuin vierivä virta, jos pitäisimme balkongin ovea rakosellaan, Milla päätti.