Kustaa Aadolfin päivä

Benkku oli taas osunut visiitille kreivin aikaan. Kääretorttua ja kaffetta pantaisiin framille, jos Milla olisi ehtinyt käydä Varubodenissa, Håkan fundeerasi. Tänään oli sentään Gustav Adolfs dag. Aika viettää perinteistä likörkonventtia.
- Håpå, var är du? Milla huudahti ovelta.
- Mikä hätänä?
- En saanut Buxtehuden kääretorttua. Otin Leijonhufvudin bostonkakkua i stället.
- Se on kuin hedelmiä sioille. Saitko Pauligin Robertin extrasekoitusta?
- Jovisst. Ai Benkkukin on tullut. Kivakiva. Elämässä pitää olla vähän odoria, mitä?

Håkanin ja Benkun faffa Sten-Erik oli Svenska Dagenin kunniaksi päässyt kotiinsa Westendiin vietettyään viikon Poliisitalo Bölen pahnoilla pienehkön sisäpiirikaupan tähden. Sten-Erik oli päättänyt yllättää sonsonin ja sukuunnaidun. Hän körötti taxilla Håkanin ja Millan pihaan Köklaxiin. Faffalla oli salkussaan isompi lesti Aalborgin akvaviittiä pojanpojalle sekä pienehkö säilykepurkki.
- Hjärtligt välkommen, faffa. Sätt dig bara där bakom fåtöljen så som i allmänhet. Vad har du där? Milla kysyi.
- Det är en överraskning. Var har du öppnären?

Sten-Erik sai avaajan ja alkoi näprätä keittiössä patinoitunutta metallipurkkia. Milla, Håkan ja Benkku siirtyivät munklikörin ääreen salin puolelle keskustelemaan pohjoismaisen kirjallisuuden nykytilasta verrattuna aikaan ennen Suuria Kertojia. Vihdoinkin, Sten-Erik huokasi.
Haju oli suorastaan ohållbar. Fy fan! Faffa meinasi kyökissä tukehtua nauruun. Kuin täytetyn näädän raatoa olisi uitettu käyneessä luumukiisselissä okawangojoen sademetsäläisen pikkulan pöntössä pari vuotta.
- Nyt Kustaan pojat nurkkaan, Milla huudahti hillitysti.

Lorinaa ei toki alkanut kuulua. Vaativissa sosiaalisissa tilanteissa oli tyylin säilyttäminen Sursillien suvussa tärkeintä myös vastoinkäymisten kohdatessa. Akvaviittia tarvittaisiin. Inhottava tuoksu haihtuisi siten huomaamatta kuin vierivä virta, jos pitäisimme balkongin ovea rakosellaan, Milla päätti.