Zörk pääsee Ämmässuolle

Rytyyttäminen Helsingin, Vantaan ja Espoon pikateitä pitkin oli Zörkistä tukalampaa kuin yhdeksän valovuoden matka Siriukselta. Nukkuminen ei tullut kyseeseen. Matka kesti vain tunnin eikä huonekaluja tankattu. Yhteys Siriukseen palaillessaan pätki. Zysk tiedotti, että Zörkin tuli pysyä loitolla häirimöistä. Yksinäisyys oli kovaa sosiaaliselle humanderille.

Zörk näki portilla kyltin auton hidastaessa. Manuaali väitti, että Ämmässuolla on biokaasua, jota voimalaitokset voisivat tankata kitusiinsa. Zörk ei enää luottanut sokeasti manuaaliin tai bititettyyn dataan. Zörk päätti luottaa aisteihinsa. Ainakin hajuaisti tuntui tyydytetyltä. Rahaa kaatopaikalla tuskin oli, mutta mitä tellusta sillä teki.

Auto kippasi kuormansa sektoriin AR-SE-1173, jonka kannella näytti tepastelevan jo joitakin siivellisiä. Ne vaikuttivat luotettavammilta kuin kaksikenkäiset. Zörk kaivautui moskasta pinnalle ja alkoi kommunikoida. Manuaali kertoi, että siivellisiä kutsuttiin sinnuiksi ja ne olivat planeetan kehittyneintä väkeä. Sen kyllä kuuli niiden äänestäkin.

Zörk kytki Manuaalin automaattiselle tulkinnalle ja aloitti rohkeasti:
- Olen Zörk, tulen nauhassa. Liriuksesta.
- Hjuvat poperot taalla, raakkui naurulokki.
- Käyt-kössäätä-ällä ussein?
- Hjuvat poperot taalla! Kun olen MS-suolla, en tohdi tanaan kuolla!

Zörk iloitsi. Hän oli löytänyt runoilijan. Tännehän voisi jäädä kehittämään soluttautumisstrategiaa. Taivaalta alkoi laskeutua valkoisia häntärätin kokoisia laikkuja, joita Manuaali sanoi “kaurahötäleiksi”.

Zörk lepää yksiössään

Zörk piiloutui Itäkeskuksen harmaaseen yksiöönsä, jossa huonekaluttimet näyttivät pahvisilta. Ilmanvaihto ja valaistus eivät oikein toimineet, mutta siellä saattoi olla omassa rauhassa ihmiskatseilta piilossa. Manuaalin mukaan se oli vuokra-asunto. Siriuksen yhteys pätki. Operandumissa saattoi olla vikaa: eetteristä kuului niin surinaa kuin rätinääkin. Pitäisikö vaihtaa dna:ta? Zörk tuumaili.

Itäkeskuksen maakalaiset eivät olleet kummeksuneet Zörkin vaatetusta tai muutakaan frontaalipuolta. Zörk oli fokusoinut kauhuisen katseensa kauppakeskuksessa liikkuviin tyyppeihin, joita voi vain luonnehtia cyberhemmoiksi. Kun takaa tarkasteli takamusta, saattoi tarkkasilmäinen maakalainenkin huomata, että muukalaisilla pilkisti pyllyksi kutsutusta ahteripuolesta taaksepäin kahden tai kolmen tuuman pituinen, tanakka häntä.

Koska häntä oli zörkinkaltaisten humanistien tunnuselin, sitä ei käynyt piilottaminen kiperässäkään soluttautumisen paikassa. Se toimi myös antennana Siriuksen suuntaan. Antennan merkitys oli elintärkeä, joten hahmon valinnalla ei voinut elimineerata hännänpään näkymistä. Mitä porukkaa ne muut cyberhemmot olivat, sillä Zörkin tietokannun mukaan muita omia ei pitänyt olla Maassa etatyossa?

Siriuksen yhteys parani tilapäisesti, kun harmaata yksiötä siirrettiin. Zörk pyllähti iloisesti täyteen jätekuorma-autoon, joka lähti hänestä riippumatta välittömästi kiitämään kohti Ämmänsuon kaatopaikkaa. Siriuksen alipäällikkö Zysk kertoi, että hän oli lähettänyt useita kollegoja Maahan, jottei Zörkin olo tuntuisi yksinäiseltä. Heihin ei missään tapauksessa saanut ottaa mitään kontaktia. Kijotut byjokjaatit, manasi Zörk.

Mitä tapahtuu Ämmänsuolla? Sataako taivaalta vanhoja akkoja?

Zörk saapuu Itäkeskukseen

Zörk oli päättänyt naamioitua. Hänellä piti siis olla kaksi jalkaa, kaksi kättä, korkeutta sellaiset viisi, kuusi jalkaa, värillistä tekstiiliä päällä. Pään piti olla paljaana hartioiden välissä 240 kelvinin lämmöstä huolimatta ja nykymuodin mukaan värinkarvainen tai kalju. Jalassa piti olla tootsiebootsit ja käsissä optionaaliset keinonahkatumputtimet.

Kommunikaatiota piti jäljitellä kulkemalla ympäri kauppakeskusta jalan jalkakäytäviä pitkin tai nelivetokiesillä, korvassa piti olla kuulotin ja sen sangassa pöpötin. Silmälappuvideot piti olla nenällä, jota ei saanut unhottaa. Muuten meninblue tulisi ja veisi lauhduttimeen. Etätyötä oli pakko tehdä tai ainakin sitä simuloida.

Kun ei Zörkillä ollut mitään tekemistä tai alkoi turhauttaa, piti kilauttaa kaverille ja ottaa pari pitkää, manuaalissa sanottiin. Pääasia oli, ettei pöpötys katkennut vaikka ajatus pätkisi pahasti tai stadin kieli unhoittuisi.

Mennessään lauantaiaamuna Itäkeskukseen Zörk huomasi habituksensa onnistuneeksi mutta kauhistui huomatessaan maakalaisten seassa muitakin cyberhemmoja. Silloin hän kilautti Siriukseen ja otti pitkät.

Mistä Zörk oli tunnistanut muut cyberhemmot?