Zörk pääsee Ämmässuolle

Rytyyttäminen Helsingin, Vantaan ja Espoon pikateitä pitkin oli Zörkistä tukalampaa kuin yhdeksän valovuoden matka Siriukselta. Nukkuminen ei tullut kyseeseen. Matka kesti vain tunnin eikä huonekaluja tankattu. Yhteys Siriukseen palaillessaan pätki. Zysk tiedotti, että Zörkin tuli pysyä loitolla häirimöistä. Yksinäisyys oli kovaa sosiaaliselle humanderille.

Zörk näki portilla kyltin auton hidastaessa. Manuaali väitti, että Ämmässuolla on biokaasua, jota voimalaitokset voisivat tankata kitusiinsa. Zörk ei enää luottanut sokeasti manuaaliin tai bititettyyn dataan. Zörk päätti luottaa aisteihinsa. Ainakin hajuaisti tuntui tyydytetyltä. Rahaa kaatopaikalla tuskin oli, mutta mitä tellusta sillä teki.

Auto kippasi kuormansa sektoriin AR-SE-1173, jonka kannella näytti tepastelevan jo joitakin siivellisiä. Ne vaikuttivat luotettavammilta kuin kaksikenkäiset. Zörk kaivautui moskasta pinnalle ja alkoi kommunikoida. Manuaali kertoi, että siivellisiä kutsuttiin sinnuiksi ja ne olivat planeetan kehittyneintä väkeä. Sen kyllä kuuli niiden äänestäkin.

Zörk kytki Manuaalin automaattiselle tulkinnalle ja aloitti rohkeasti:
- Olen Zörk, tulen nauhassa. Liriuksesta.
- Hjuvat poperot taalla, raakkui naurulokki.
- Käyt-kössäätä-ällä ussein?
- Hjuvat poperot taalla! Kun olen MS-suolla, en tohdi tanaan kuolla!

Zörk iloitsi. Hän oli löytänyt runoilijan. Tännehän voisi jäädä kehittämään soluttautumisstrategiaa. Taivaalta alkoi laskeutua valkoisia häntärätin kokoisia laikkuja, joita Manuaali sanoi “kaurahötäleiksi”.