Zörk saapuu Itäkeskukseen

Zörk oli päättänyt naamioitua. Hänellä piti siis olla kaksi jalkaa, kaksi kättä, korkeutta sellaiset viisi, kuusi jalkaa, värillistä tekstiiliä päällä. Pään piti olla paljaana hartioiden välissä 240 kelvinin lämmöstä huolimatta ja nykymuodin mukaan värinkarvainen tai kalju. Jalassa piti olla tootsiebootsit ja käsissä optionaaliset keinonahkatumputtimet.

Kommunikaatiota piti jäljitellä kulkemalla ympäri kauppakeskusta jalan jalkakäytäviä pitkin tai nelivetokiesillä, korvassa piti olla kuulotin ja sen sangassa pöpötin. Silmälappuvideot piti olla nenällä, jota ei saanut unhottaa. Muuten meninblue tulisi ja veisi lauhduttimeen. Etätyötä oli pakko tehdä tai ainakin sitä simuloida.

Kun ei Zörkillä ollut mitään tekemistä tai alkoi turhauttaa, piti kilauttaa kaverille ja ottaa pari pitkää, manuaalissa sanottiin. Pääasia oli, ettei pöpötys katkennut vaikka ajatus pätkisi pahasti tai stadin kieli unhoittuisi.

Mennessään lauantaiaamuna Itäkeskukseen Zörk huomasi habituksensa onnistuneeksi mutta kauhistui huomatessaan maakalaisten seassa muitakin cyberhemmoja. Silloin hän kilautti Siriukseen ja otti pitkät.

Mistä Zörk oli tunnistanut muut cyberhemmot?