Zörk lepää yksiössään

Zörk piiloutui Itäkeskuksen harmaaseen yksiöönsä, jossa huonekaluttimet näyttivät pahvisilta. Ilmanvaihto ja valaistus eivät oikein toimineet, mutta siellä saattoi olla omassa rauhassa ihmiskatseilta piilossa. Manuaalin mukaan se oli vuokra-asunto. Siriuksen yhteys pätki. Operandumissa saattoi olla vikaa: eetteristä kuului niin surinaa kuin rätinääkin. Pitäisikö vaihtaa dna:ta? Zörk tuumaili.

Itäkeskuksen maakalaiset eivät olleet kummeksuneet Zörkin vaatetusta tai muutakaan frontaalipuolta. Zörk oli fokusoinut kauhuisen katseensa kauppakeskuksessa liikkuviin tyyppeihin, joita voi vain luonnehtia cyberhemmoiksi. Kun takaa tarkasteli takamusta, saattoi tarkkasilmäinen maakalainenkin huomata, että muukalaisilla pilkisti pyllyksi kutsutusta ahteripuolesta taaksepäin kahden tai kolmen tuuman pituinen, tanakka häntä.

Koska häntä oli zörkinkaltaisten humanistien tunnuselin, sitä ei käynyt piilottaminen kiperässäkään soluttautumisen paikassa. Se toimi myös antennana Siriuksen suuntaan. Antennan merkitys oli elintärkeä, joten hahmon valinnalla ei voinut elimineerata hännänpään näkymistä. Mitä porukkaa ne muut cyberhemmot olivat, sillä Zörkin tietokannun mukaan muita omia ei pitänyt olla Maassa etatyossa?

Siriuksen yhteys parani tilapäisesti, kun harmaata yksiötä siirrettiin. Zörk pyllähti iloisesti täyteen jätekuorma-autoon, joka lähti hänestä riippumatta välittömästi kiitämään kohti Ämmänsuon kaatopaikkaa. Siriuksen alipäällikkö Zysk kertoi, että hän oli lähettänyt useita kollegoja Maahan, jottei Zörkin olo tuntuisi yksinäiseltä. Heihin ei missään tapauksessa saanut ottaa mitään kontaktia. Kijotut byjokjaatit, manasi Zörk.

Mitä tapahtuu Ämmänsuolla? Sataako taivaalta vanhoja akkoja?