Zörk haastattaa Konradia

- Onko tämä kaurahötäle? Zörk kysyi.
- Se olla ljumihjutale, se autta jannoon, piie, piie.
Zörk maisteli rusehtavaa, kiteistä ainetta. Se muistutti vettä. Aromi oli kitkerä. Siriuksella ei nautittu vettä. Siellä tankattiin karbamidia ja eritettiin vettä. Zörk ei osannut päättää ljumihjutaleen laatua. Manuaali sanoi, että ne olivat likaisia nautintoaineeksi ja puhtaita eritteeksi. Paremman puutteessa menetteli.
- Kustas tulet?
- Tulen Liriukselta, olen Zörk. Tutkin maailmanvaikeutta. Entä sinä?
- Olen hjumalan lahetti, Konrad. Eraanlainen suojelusengelin stantman, sina tietaa?
- Manuaalin mukaan olet naurulokki.
- Niinhan mina sanoin, hjumalan lahetti, Konrad innostui. “Saa siivettomat tuutua maankulman kahleisiin”, hän tapaili melodiaa.

Kun Ämmässuon trafiikki rauhoittui illalla, Zörk päätti jäädä yöksi. Konrad esitteli hänet ystävilleen, joista osa kaivautui koloihin jätekasan päälle. Konrad kertoili, että Tsork on Sirius-puusta pudonnut ihmisen stantman, joka tutkii omia varpaitaan. Naurulokit kuuntelivat vakavina.

Lokkiparvi nukahti ilman Konradia, joka valvoi Zörkin seurana. Palan painikkeeksi kävivät pienet lasolitikat. Konrad tuli juovuksiin ja muuttui hiljaiseksi. Zörk olisi halunnut keskustella. Hänestä tuli lasolissa meluisan syvällinen. Zörkiä vaivasi jälleen Angsti, joka oli hypännyt häneen kapisista naurulokeista kuin lintukirppujen joukkuemestari.

Miksi minä olen täällä? Kuka lähetin lähetti? Muistanko ystäviäni kaukana täältä? Entä häntä. Miten pelastan oman häntäni?