Zörk tapaa ihmisen

Zörk uskaltautuisi pian ulkomaailmaan. Jätevuoren tuoksu oli tarttunut takkiin, mutta Konrad arveli Zörkin käyvän täydestä kuin väärä spurgu. Konrad viisasteli kädellisestä, jonka aivot sijaitsevat hännänpäässä.

Lintukuoro kajautti lokinmoisen lähtömarssin: “Ma joka paiva toita teen, joka ainoa uamu seitsemaksi meen”. Zörk oli zipannut häntänsä, jolloin sitä tuskin huomaisi. Kuka nyt pulloa takamuksessaan säilyttäisi?

Espoon bussilla pääsi Espoon keskukseen. Zörk halusi maksaa löytämillään kolikoilla. Kuljettaja oli tummempi kuin Espoon asukkaat keskimäärin. Manuaali sanoi, että nyrpistelevä kuljettaja oli Musta Zaire.
- Olen Zörk, tulen Siriuksesta kaikessa rauhassa.
- Kaksi juorua, kiitosh.
- Mitä maksaa matka?
- Kaksi juorua, kiitosh.
- Mikä on nimesi?
- Kaksi juorua, kiitosh. Mene takashillalle haishemaan, sanoi tumma.

Zörk meni bussin takaosaan. Siellä ei ollut ketään. Hän istui lattialle. Matka Espoon keskukseen sujui hyvin. Zörk odotti merkittävää liikekeskusta Itäkeskuksen malliin, mutta löysikin hajanaisen asetelman rumia taloja ja niiden välissä kulkevat kiskot. Mikä olio niillä kiitäisikään?

Zysk otti komentoyhteyden ja kyseli kuulumisia juuri kun Zörk oli pääsemässä henkiseen tasapainoon. Zörk kertoi tehneensä läpimurron kontaktillaan Telluksen siivellisten vara-amiraali Konradiin. Jos siitä vielä sivistyksen taso nousisi, siriuslaiset olisivat altavastaajina helisemässä, hän kuvaili.

Konradilla tuntui olevan ratkaisu ympäristön ongelmiin. Jos ympäristössä ei ollut ongemia, niitä tehtiin, oli Konrad luottamuksellisesti paljastanut. Pätikö tämä oiva periaate myös pääkaupunkiseutukaupunkien päättäjiin?