Zörkin ihana aamu

Zörk oli nukkunut jätevuorella yönsä ja Angstikin oli mennyt. Hän olisi jatkanut lepoaan, mutta Konradin porukka lauloi unisonossa “voikko ihanammin paivan enaa aljkaa, onkko ihanampaa aamua kuin taa, siina kjellit vierellain, ihan hiljaa lahellain, onkko ihanampaa niin kuin on taa”.
- Kamerade Tsork, sina jo herannut. Sina nukkua hjuvin?
- Kiitos kysymättä! Luin yöllä Manuaalia. Eikö ihminen elä leivästä?
- Ihminen, ihminen! Ritj! Dupa! Mokoma kaksikenka-rankka. Se aina kaippa jotain muuta, milloin sallaati, milloin pjekoni. “Leippa-leippa-meilla-suodaan, jotta, jotta tjuota tehdaan”, Konrad rallatti.
- Entä spiriittinen tarve? Onko sitä ihmisellä?
- On sita. Se mjenee Alkkoon, ostaa spiritus. Spiritus hjuva kuni meijan lasol-i-tikat. Se mjenee laakkariin, hakee luumeen. Aivot silla mattaa. Se ei kesta omaa tuhjuuttaan ja tuhmuuttaan.

Zörk katseli ympärilleen. Kuorma-autoletka ajoi portista sisään. Traktorit jyräsivät jätteen matalaksi. Ihminen kasvatti jätevuorta. Manuaalissa kerrottiin Baabelin tornista tuhansia vuosia sitten. Tekikö ihminen uutta? Olisiko Zörk osunut mahtavan tornin rakennustyömaalle sattumalta? Manuaali laski tasaisella taulukolla, että MS-suon jätetorni kohoaisi St. Överstin vuoren korkeuteen jo 456 vuoden kuluttua.

Zörk tunsi tiettyä ylpeyttä ollessaan todistamassa kaatopaikkakunnan toistaiseksi suurinta hanketta. “MS-Suo, mi jätteen kultamaa” oli kenties niin hyvä paikka, että sinne kerättäisiin puolen maailman paskat. Siitä tulisi oitis siriuslaisten kummilapsi, joka täyttyisi turisteista.

Jätetornin kansa oli varmasti “paras vertaistensa loukossa”. Zörk oli valinnut hyvän osan, eikä hän sitä antaisi pois. – Lokit löysivät kaloja ja lauloivat hartaina “hjuva iskumme on, kuha voittamaton, ei nalkamme laantua saata, saatana”. Päälle päätteeksi ne vielä hiukan röhelsivät.