Angela Zugissa (jatkokertomuksen osa 5/6)
Matemaatikkojen kongressin toinen päivä oli illassa. Angela oli nääntymässä ajatuksiin, joita filosofit olivat tarjonneet. Heitä ilman kongressi ei olisi ollutkaan pölisevän kuiva. Tuttujakin hän oli tavannut: professori Konrad Cierpinski Varsovan yliopistosta sekä aina viehättävä lehtori Alina Tomczak Krakovan polyteknillisestä.
- Mukava istua hetkeksi ennen illallista, eikö vain? Konrad kohotti zubrovka-lasiaan.
- Kyllä tämä Krakovan olot voittaa, Alina hymyili.
- Täällä on enemmän lunta kuin Suomessa, Angela sanoi.
Joulukuun lopun ilta oli pimenemässä. Zug-järveltä kävi kolea tuuli. Aivan kuin kauppatorilla näihin aikoihin. Siellä Angela oli edellisellä viikolla tavannut Masan.
Masa oli ihmetellyt, mikseivät Harri ja Angela jo vihdoin voisi päättää yli kaksikymmentä vuotta kestänyttä seurusteluaan:
- Eikö Harri osaa tehdä aloitetta? Masa kysyi suu täynnä kahvia ja munkkia.
- Ei kai sitten. Muuten olisikin mukava mies. Mitä jos sinä vähän pukkaisit sitä?
- He-he. Enhän minä nyt miehiä niinkään. - Mitä pitäisi tehdä?
- Sano sille vaikka, että lähdet Zugiin matemaatikkojen ja filosofien kongressiin. Kyllä se siitä tokenee. Harri saattaa saada mustasukkaisuuskohtauksen ja ryhtyä ehkä toimeen.
- Mutta enhän minä ole lähdössä mihinkään!
Angela, Konrad ja Alina joivat Zugin hotellin kafeteriassa vielä muutaman drinkin ja menivät kukin huoneisiinsa nukkumaan. Viimeinen päivä olisi kuitenkin rasittava, kun filosofit aikoivat keskittyä ympyrän neliöimiseen, teoriaan nelikulmaisen reiän poraamisesta kolmikulmaisella poralla sekä skolastiikan post-mortem-tutkimuksiin.
Angela oli hiukan huolissaan kotimatkastaan. Jos kaikki menisi hyvin, hän palaisi 4. tammikuuta ja tapaisi Harrin sitten 5.1. klo 17. Tulisiko Harri? Olisiko Masa hoitanut oman osuutensa? - Joka tapauksessa täältä käkikellojen maasta pitäisi tuoda uusi ajannäyttäjä. Sitä aikaa oli jo kovasti tuhlattukin vuotuisten tapaamisten merkeissä. Että Harri osasi olla rasittava!
Mikä on miehessä vikana, kun ei saa kosituksi? Ei kukaan jaksa tällaista seurustelua dekadi toisensa jälkeen! Kyllä rakkaudelle on annettava tilaa useammin kuin kerran vuodessa.
Angelan oli vaikea saada unta hotelli Zugin isossa huoneessa, jonka lämmitys oli säädetty "pienelle". Vastaavasti untuvatäkkejä oli kolme, ja ne saattoi kasata valtavaksi vuoreksi lämmittämään yksinäistä nukkujaa. Kuumavesipulloja ei ollut, mutta televisiosta tuli Noitasiskot saksankieliseksi dubattuina. Se nauratti aluksi mutta sitten toimi unilääkkeenä.
(jatkuu n. viikon kuluttua, jolloin ilmestyy sarjan viimeinen 6/6-osa)
torstaina, tammikuuta 13, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti