Harrin joulupäivä

Harri nukkui levottomasti jouluyön. Sen sanoma ei häntä koskettanut; unissa rymistelivät menneiden vuosien tapahtumat, joiden koko oli kasvanut. Firman kirjanpito oli tuhoutunut keskustietokoneelta sekä varmistusnauhoilta syyskuussa v. 1973. Ellei Harrilla olisi ollut edellisen kuukauden tapahtumia omassa paperikirjanpidossaan, koko Ståla Kumletin osakekurssi olisi romahtanut ja hävinneiden tietojen haalimiseen olisi jouduttu palkkaamaan lisää väkeä.

Harri syötti silloin viikonlopun aikana yhteensä 1713 tilitapahtumaa koneeseen, joka oli saatu jaloilleen ja varmistetuksi myös sähkönsyötön puolesta. - Tämä uni vuorotteli toisen kanssa, jossa Harri oli vaihtanut avistatilin markat dollareiksi johdolta kysymättä päivää ennen markan 17% devalvaatiota. Firma nettosi yli 12 miljoonaa Suomen markkaa. Kiitosta ei tullut siitäkään, mutta toimitusjohtaja sentään peruutti jo kertaalleen antamansa potkut.

Jouluaamuna Harri avasi Angelan kirjeen. Vaaleansininen kirjepaperi tuoksui laventelilta. Käsiala oli kaunista:

"Rakas Harri,
En pääse tulemaan. Olen joutunut muuttamaan suunnitelmia ja matkustamaan esimieheni, professori Nolanderin, sijasta matemaatikkojen kongressiin Zugiin. Palaan vasta tammikuun alkupäivinä. Tapaammehan tutussa paikassa loppiaisaattona klo 17? - Sinun Angela"

Zugiin matkustanut, Angela, Nolanderin sijaan, voi! Mitä tästä joulusta tulee? Olin niin odottanut että voisimme tänä jouluna olla enemmän yhdessä. Olin jo aikeissa hankkia sormuksetkin. Missä se Zug on? Nimi kuulostaa afrikaansilta!

Harmaapartainen meni lasiovisen kirjahyllynsä luokse ja tarttui Atlakseen. Zug oli tietysti Zuginjärven rannalla Sveitsissä, pieni kaupunki, ei mitään merkittävää. Ei varmaan yliopistoakaan! Mikä matemaatikkojen salaseura siellä kokoontuisi? Kirje oli kyllä aito. Harri soitti Angelalle. Oli hän soittanut ennenkin esim. 1978, kun aikataulua piti muuttaa yllättäen.

Angelan puhelin ei vastannut. Se oli niitä lankapuhelimia, joihin ei voinut jättää viestiä. Yksin on oltava joulunpyhät. Mitä jos lähtisin krouviin? Tai soittaisin Masalle!

Harri suri.

Masa oli perheetön filosofi ja harrasti filateliaa. Harri oli nähnyt Masan viimeksi... kolme kuukautta sitten Kauppatorilla. Tuskin Masa sieltä löytyisi. Masalla oli sentään känny.
- Andersson.
- Harri Partanen, terve. Hyvää joulua. Mitä mies?
- No siinähän se puuroa keitellessä. Tässä sulaketta... saada vaihdetuksi, kun sähköt... räpsähti, kele. Kaikki ei toimi. Hetkinen.
Masan puhelimesta kuului räminää ja ruuvauksen ääntä, pian jo viheltelyä.
- Jo toimii. Oletko muista kuullut?
- En ole. - Harri ei halunnut muistella yhteisiä ystäviä kymmenien vuosien takaa.
- Oletko syksyn aikana kuullut Angelasta mitään?
- Luulin että sinä. Onko jokin hätänä?
- Meinaatko vuodenvaihdetta viettää?
- Lähden jo huomenna matkoille ja viivyn yli. Sveitsissä voi olla mukavaa.
- Minne siellä?
- Zuginjärven liepeille. Siellä on yksi meidän alan kongressi. Matemaatikot kohtaavat filosofit. Tiede kohtaa taiteen.
- Hyvää matkaa vaan. Soitellaan ensi vuonna.

Harri pudotti kuuman tuntuisen luurin paikalleen. Seuraavaksi selän ihokarvat nousivat pystyyn. Synkronisiteetti tai ei, mutta miksi Angela ja Masa olivat lähdössä Zugiin? Toinen oli kyllä matemaatikko ja toinen filosofian dosentti, mutta että samaan kongressiin ulkomaille!

Oliko moista kongressia olemassakaan? Mustasukkaisuuden puuska söi miestä. (jatkuu)