Zörk kokee ihmeitä

Reiskaksiko mua luullaan? Zörk ihmetteli. Liza oli tarjonnut tilaisuuden päästä sisään ulkoruokinnan jälkeen. Zörk oli valinnut ulkoasunsa satunnaisesti. Lizan mielestä hän oli Rekka-Reiska eli Lizan entinen boyfrendi. Liza asui kaksiossa Harakankujalla.
- Nyt käyt tohon sohvalle makaamaan ja annat mun hoitaa tän, Liza sanoi. - Tai käy ekaks suihkussa kun sä haiset lokin paskalta.

Zörk meni kylpyhuoneeseen. Liza pesi autoshampoolla ja painepesurilla Zörkin nahkoineen karvoineen. Tuntui kurjalta olla puhdas. Lizan piilolinssit huurtuivat.

Sängyssä Liza ihmetteli Zörkin akrobatiaa. Jämäkkä kuusituumainen ahteripuolen antenni tuntui täyttävän hänen toiveensa. Yhdynnän jälkeen Liza ei voinut olla kysymättä:
- Ethän sää ookkaan Reiska. Ooksä joku ufo, häh?
- Nimeni on Zörk ja tulen rauhassa Siriuksen aurinkokunnasta. Olen työmatkalla tavallaan. Onko sinulla mitään ruokaa?

Liza tilasi kaksi jättipizzaa Kotipizzataksista. Niissä oli paljon anjovista. Lasolitikkaa Lizalla ei ollut vaan Karhukolmosta, joka maistui Zörkin mielestä Siriuslaisen rähmän maidolta.

- Kyllä sää oot vähän outo, Liza sanoi. En oo ennen ollut ufomiehen kanssa. Miks sä sitä Mato Valtosta haluisit treffata?
- Koska mato on planeetan hallitseva olio. Vie minut johtajasi luo.
- Mato on keikkaputkessa Euroopassa. Haluisit sä treffaa mun frendejä?
- Onko niissä matoja?
- Jos sää matoja kaipaat, niin tervemenoa Malmin hautausmaalle.

Radiossa alkoi soida Darude. Liza vaihtoi kanavaa. Eetteriin räyhähti Matti ja Teppo: “… jokaa inoa aamu seitse mäksimeen, senmä te ensiksi vainetta kulta sajak satolla muno manain”.
- Tätä mä tiggaan. Nyt pitää mennä Malmiin. Ravataan vielä jos keretään. Mojo!
- Ei talosta saa lähteä kuin torpasta, Liza sanoi.

Zörk antoi maakalaisen hätäisen pusun.