SELAHAUKI

Niiniveenpäässä oli vuosikymmeniä kerrottu juttua selahauesta, jättiläishauesta, jonka useampi ihminen oli nähnyt iltahämärissä Kerkonkosken kanavalla alasulkua päällään ryskyttämässä tai kyläkaupan laiturin alla ettoneella.

Pölläsen Pekka oli isältään kuullut tarinan pienen soutuveneen kokosesta Niiniveen ruhtinaasta jo ennen Talvisotaa. Selahauen seikkailut olivat lähtösin Iita-mummon muisteluksista, joita oli sota-aikana kansakoulunopettaja Ryökyläinen kerännyt seminaarityötään varten.

Hauesta oli saatu taas näköhavaintoja samana vuonna, kun Ruokolahdella käyskeli leijona. Kerkon baarissa istui silläkin hetkellä joukko paikallista aivo- ja lihasvoimaa kevyessä kumarassa. Selahauki oli päätetty napata elävänä kiinni.

Eetun mielestä haukea ei toimittanut elävänä pyydystää, jos ei etukäteen saataisi EU:lta projektirahaa valtakunnallisen haukikiertueen järjestämistä varten. Eetu oli suunnitellut tappokoneen, jolla hauki saataisiin ehjänä vainajana näytille. Hän käyttäisi rotanmyrkkytäytteistä kääretorttua, kun Se oli kuulemma ennenkin ollut perso pullalle.

Meijerin rannasta laiturilta oli Se la Hauki männä kesänä käynynnä syömässä Eino Leinon päivän tortut, jotka olivat olleet koreihin peiteltyinä laivausta odottamassa. Matin leipomo oli kärsinyt kuudensadan mummonmarkan tappion.
- Mikä sen takkaa, jotta Se nousoopi kuolleena pintaan, jos sille vaikka kelepois arsenikillinen kiärerieska? opettajanpoika Reiska R. Ryökyläinen kysyi.
- Ainahan ne on vainajat pintaan nousseet itestään, Eetu sanoi.
- Ei myö myrkyllä koiteta, poliisi-Alpo sanoi. Sorsanpoikasia syötiksi Nokisen laiturin alle ja mies vahtiin haulikon kanssa. Sitä se tottelee. EU-herroille on sama kuollut tai elävä kala. Niinhaän ne hankkii uuvet jäsenetkin.

Haulikkokonsti tuntui miehekkäältä. Vuorot jaettiin alkuillalle. Aamuyöstä ei enää toimittanut päivystää: Reiska seihtemästä kaheksaan, Alpo yheksään, Eetu kymmeneen ja Hyötyläisen Topi karhukoiransa Ridgen kanssa yhteentoista, jolloin kokoonnuttaisiin Kerkon baariin lyhyttä riihvinkiä varten.

Sorsanpoikasia ei hyväluontonen Reiska tohtinut panna syötiksi, mutta hän arveli lihapiirakoiden käyvän yhtä hyvin. Reiska otti anopinleipomia piirakaisia pakastimesta, laittoi ne umpinaiseen pussiin, joka somasti kellui laiturin alla ikään kuin houkutuslintuna. Alpo tuli ja vapautti riutuneen Reiskan, vaihtoi syötiksi uunituoreen pullapitkon ja pisteli lihapiirakat hyvällä halulla parempaan talteen. Jatkuu...