Kosmologisia viipeitä

Iiro Pääviemäri avasi silmänsä tiistaiaamuna vuoteessaan. Hän oli iloinen herätessään todellisuuteen. Unessa hän oli seikkaillut galakseissa ja maailmankaikkeuden jännittävissä tähtisumuissa. Uni oli alkanut muuttua tukalaksi lähestyttäessä kiivaan mustaa aukkoa, eikä tapahtumahorisonttikaan ollut jäänyt kovin monen parsekin päähän. Virtuaalisen täpärä paikka, kurdemol!

Iirolla oli edessä normaali työpäivä, johon kuului kymmenen tuntia ankaraa työskentelyä Riemannin integraalilauseen pariisilaistulkinnan todistuksen verifioinnin parissa. Toki todistus näytti aukottomalta, mutta totiselle tieteentekijälle ei riitä aukottomalta näyttävä todistus. Sen on kestettävä myös raaka käytännön koe: Iiro Pääviemärin tarkastus.

Jos sivun 278 klausuuli 14.6 kestäisi tämän Euroopan terävimmän analyytikon pommituksen, Singh-Singh voisi sen surutta lähettää julkaistavaksi seuraavaan Journal of the Mathematical Societyn joulunumeroon.

Mutta mitä hittoa? Käsikirjoituksessa oli tahroja. Ylimääräisiä, kenties joukkoon kuulumattomia pilkkuja ja pisteitä. Jos kerran x(piste, piste, pilkku, pilkku) oli muuttunut yhtälössä muotoon x(piste, piste, pilkku, pilkku, pilkku), asiasisältö olisi muuttunut kosmologisesti epäadekvaatiksi. Olisiko itselleen Sitman Singh-Singhille sattunut vahinko? Vai pelkkä lapsus? Kärpäsen paskako ratkaisisi maailmojen kohtaloita?

Herra Singh-Singh ei ollut helposti tavoitettavissa. Hän ei suostunut kantamaan kännykkää. Hän oli vankkumattoman konservatiivinen kirjoitettujen kirjeiden mies. Lankapuhelimeen vastaamistakin Singh-Singh vältteli viimeiseen asti. Hänellä oli huoli sähkömagneettisten kenttien ehtymisestä liiallisen käytön vuoksi sekä aineen perusosasten, protonien, elektronien ja neutronien väsymisestä (fatigue) jo ennen maailmankaikkeuden laskettua tuhoutumisaikaa.

Singh-Singh oli perustanut liikkeen, jossa vältettiin kuormittamasta maailmaa sähkömagneettisella kohinalla sekä ilmamolekyylien välityksellä siirtyvällä melusaasteella. Liikkeen nimi oli IFAS (Intelligent Forces Against Stupidity). Liikkeeseen oli liittynyt jo useita tutkijoita eri puolilta kansainvälistä yhteisöä. PEN, IFOR, WHO, FUCK ja IRA oli menettänyt tärkeitä tukijoitaan IFAS:lle.

Iiro Pääviemäri ei kuulunut mihinkään populistisiin liikkeisiin. Hän väheksyi laumasieluja. Jos joku joskus perustaisi yhdistyksen, joka palvelisi muitakin kuin sen johtajistoa, Iiro saattaisi harkita. Hän oli eronnut yliopiston assyrologian assistenttien kansainvälisestä yhdistyksestä (ASSASSIN) menetettyään työpaikkansa yliopistolla.

Vapaalla tutkijalla oli enemmän aikaa ja enemmän rahaa kuin yliopiston palkollisella. Iiro Pääviemäri tienasi assistenttia enemmän myymällä popularistisia julkaisujaan verkossa kymmenen euron kappalehintaan. Kun niistä ei maksettu veroja, tulot olivat ikään kuin “clean in the hand”.

Sitman Singh-Singh sai Iirolta kirjeen kahden viikon kuluttua tiistaina. Hän ei voinut siihen vastata, sillä muste oli päässyt tolposta loppumaan eikä kirjoitupaperistakaan ollut tietoa. Rotat olivat sen syöneet. Kosmologian perusteisiin kuuluva Riemannin integraalilauseen pariisilaistulkinta jäi avoimeksi vuosiksi, sillä kukaan ei tohtinut siihen tarttua tolkuttoman suuren työmäärän odotusarvon vuoksi.

Iiro Pääviemäri näki levotonta unta. Riemannin musta aukko ei siinä vielä nielaissut häntä vaan riepotti kelpo Singh-Singhiä, jonka nälkiintynyt keho venyi inhottavan kapeaksi, spagettimaiseksi nauhaksi syöksyessään kohti maallisen vaelluksensa täyttymystä.