Hiihdon huumaa

Hiihtoloma oli alkamassa koulusta. Poika oli lauantai-iltapäivänä lähtenyt isänsä vaatimuksesta kellariin katsomaan, jos vanhat hiihtovälineet vielä olisivat käyttökelpoiset. Ensiksi isä löysi sauvat:
- Koetas näitä. Ovatkohan ne liian lyhyet.
- Mitkä nää on? Onks nää ne joilla tökitään?
- Spede sanoi niitä tökkimiksi ja suksia hiihtimiksi. Ne ovat sauvat!
- Kuka oli Spede? Joku pressa vai?

Verkkokellarin seitsemännestä mustasta jätesäkistä löytyivät pieneltä näyttävät hiihtokengät:
- Sovitapas näitä monoja! Ne saattaisivat mahtua ilman paksua sukkaa.
- Mitkä ihmeen monot? Eiks nää oo jotkut aataminaikuiset afterskistiflat?
- Ne ovat monot eli hiihtojalkineet. En tiedä miksi niitä nykyään sanotaan.

Kengät mahtuivat, sukset olivat lyhyehköt, mutta kengät putkahtivat yllättävän helposti nykyaikaiseen kärkisiteeseen. Toista oli ollut huopikkaiden ja mäystinten kanssa, mutta siitä isä ei halunnut edes itseään muistuttaa.

Pihalle oli satanut sen verran lunta, että ladulle päästäisiin kotiovelta. Pojan suksissa oli pitopohja, mutta isän piti laittaa sinistä rexiä. Poika lähti edeltä kovalla vauhdilla tasatahtia lykkien. Isä huusi ”älä väsytä itseäsi heti”, mutta poika katosi tasatahtia metsänreunaan. Latu alkaisi noin puolen kilometrin kävelytieosuuden jälkeen.

Isällä oli leveät Lampisen tunturisukset, joiden teräsreunus oli hyvin kulunut. Tirolia-siteen kantalenkki varmisti vanhanaikaisen monon pysymisen lujasti ja vakaasti paikallaan. Joustoa oli kuitenkin riittävästi. Isä ei ollut hiihtänyt viiteen vuoteen ja poika ei oikeastaan koskaan. Kolmevuotiaana poika oli kävellyt sauvat kädessä pihalla ja huudellut tädeille ”täältä tulee mikä myllylä”.

Poika tuli isää vastaan ennen kuin oli ehtinyt edes käydä varsinaisella ladulla.
- Minne sinä nyt menet?
- Mä jo hiihdin. Mitäs tykkäät tyylistä? Meillon maaliskuussa koulun hiihtoskaba. Mä luulen et mä voitan sen. Ei mun tartte enää treenaa. Mä tsiigaan sen Myllylän videon ja vedän hartsporttia viikon kuurin.
- No tee sitten niin. Minä hiihdän tuon viisi kilometriä. Heippa!

Poika veteli tasatahtia kotiin. Isä kiersi vitosen lenkin alle tunnissa.

Koulun hiihtokilpailun mitalisijat jäivät ratkaisematta. Kilpailupäivänä satoi vettä, joka sulatti loputkin lumet pääkaupunkiseudulta. Nelosluokkalaiset korvasivat ulkoilupäivän hiihdon surffaamalla netissä. Sieltä löytyi Tony Hawk Skiing Entertainment –peli, jonka pelaamisessa poika sijottui kolmanneksi eli sai pronssimitalin.