Onko jo syytä huoleen?

Lokakuun puuruska on jo etelässä melkein förbi eikä maaruskaa juuri näe, jos ei malta vaivautua asfalttikenttien ulkopuolelle. Jos menen metsään, olen metsässä. Kaupunkilaiselle metsä voi merkitä jotakin pelottavaa ja arvaamatonta, mutta minulle se on kuin menisin tapaamaan vanhaa tuttavaa.

Alkavan viikon puolivälissä päässen kotikonnuille pitkästä aikaa; Savonmuan hirsimökille en ole muka joutanut sitten heinäkuun alun. Näenkö miulle aena tiällä käyp, käyp, käyp, käyp?

Kitukusiaiset ovat käyneet siihen malliin talviteloilleen, että jos pihlajanmarjasato ei jää happamuuttaan tilhiltä osittain syömättä, niin herra varjele lumiselta talvelta ja kännisiltä linnuilta. Pianhan ne tuupertuisivat hankeen, ellei niiden maksa olisi suhteessa kymmeniä kertoja ihmisen maksaa tehokkaampi. Net saattavat muodostaa laajoja taisteluosastoja ja käydä kaiken liikkuvan kimppuun kuten Hitchcockin linnut tai pääkaupunkiseudun asunnonvälittäjät.

Miksi me täällä syydämme sanoja toinen toisillemme, jos emme malta jäädä kuuntelemaan vastauksia tai vastausten pitempiä versioita. Meillä kotona saattaa tulla ajasta kipelo, jos heittäydymme syvämietteisiksi (p.o. kevytmielisiksi) Miettikääpä sitä! Saattaa olla, että menee suoraan ylämummoon!