Luonto tyyntyy lepohon

Metsä valmistautuu tulevaan talveen. Lehtipuut imevät klorofyllin oksiinsa ja runkoonsa sekä pudottavat jo hyvissä ajoin talven aikana tarpeettomiksi käyvät lehdet pois. Havupuut kierrättävät neulastoaan ympäri vuoden, eikä niissä tapahdu syksyllä niin dramaattista muutosta. Ravintoa kyllä varastoidaan. Metsäkansa lepää.

Karhu ahmii itsensä täyteen marjoja, kaloja ja riistaa sekä etsii sopivan kuopan. Painoa se haalii kesän aikana lisää kymmeniä kiloja, jotta se selviytyy talvesta. Emokarhun on usein keväällä talvipesässään ponnistettava muutama uusi tulokas maailmaan. Uroskarhu lepää talven A-luokassa.

Lentävät hyönteiset joko kuolevat syksyllä tai sitten niiden kuningataryksilöt pyrkivät maan- ja puunkoloihin sekä muihin paikkoihin, joissa ne saattavat selvitä hengissä talven yli. Osa hyönteisistä talvehtii toukkina tai koteloina tai yhdyskunnissa kuten muurahaiset. Kun porukkaa on paljon kaivautuneena maan pinnan alle, lämpö säilyy paremmin ja yhdyskunta saattaa keväällä jatkaa. Yksilöstä ei ole niin väliä.

Koivun lehti on osa lehdistöä. Se alkaa kasvaa keväällä, saavuttaa suurimman kokonsa ja vahvuutensa juhannuksen jälkeen. Sitten edessä on alamäki, kasvun pysähtyminen, rupsahtaminen ja vääjäämättä tuleva syksy. - Koivun lehden 50 kriisi tulee jo heinäkuussa.

Mene syksyllä metsään. Hakeudu suuren koivun lähettyville. Katso sen kaunista tuohen verhoamaa runkoa, sen vihertäviä ja keltaisia lehtiä. Odota. Kun tuuli käy ja lehti irtoaa ylhäällä oksasta, seuraa katseella sen matkaa maan pintaan. Mene lähelle. Ota lehti käteen. Minuutti sitten se oli elävän koivun elävä lehti. Tuuli kävi sen ylitse.

Seuraavana keväänä se on ruskea ja sitä seuraavana keväänä se on hävinnyt näkyvistä, kompostoitunut. Hajoittajat pitävät siitä huolta. Elämä jatkuu.