Riitelemisen taito

Alma ja Paavo olivat olleet naimisissa kolmekymmentäneljä vuotta. Paavo vahingossa lipsautti kerran kaverilleen Eikalle, etteivät he avioliiton aikana olleet kertaakaan vaihtaneet poikkipuolista sanaa. Eikka rohkeni epäillä Paavon muistia, joten he päättivät yhdessä lähteä tarkistamaan asian Almalta:
- Paavo vähän liioitteli. Oli meillä kerran erimielisyyttä, Alma muisteli.
- Hähäh! Mistä asiasta?
- Riitelemisestä.
- Sillä lailla. Riitelittekö te siitä mistä riidellään?
- Ei, vaan yritimme kerran opetella riitelemään niinkuin muutkin pariskunnat. Se tapahtui vuosia sitten, Alma alkoi kertoa.

Alma oli tullut kotiin työpäivän jälkeen. Paavo oli maannut sohvassa. Alma oli tehnyt ruoaksi Paavon herkkuja: pyttipannua ja mansikkakiisseliä. Paavo oli syönyt mutta unohtanut kiittää mennen suoraan sohvaan makaamaan.Tv-uutisten aikaan Alma oli keittänyt kahvin ja tarjonnut sen dominokeksien kera. Paavo oli sanonut kekseille "ei-kiitos". Alman ääni oli kuulostanut hätäiseltä:
- Mikä sinua vaivaa, kulta?
- Ei mikään.
- Kun eivät keksitkään maistu. Oletko sinä sairastunut?
- En tietenkään. Minä olen joutunut miettimään elämää laajempia asioita.
- Minkälaisia ne ovat?
- Ne ovat elämää laajempia asioita ja saattavat hyvinkin mennä eräältä tuntemaltani ihmiseltä yli käsityskyvyn.
- Entä sitten?
- Haluat siis kuitenkin kuulla. Kun me ei ikinä riidellä!

Alma oli istunut alas. Se oli totta. Paavon kanssa hän ei ollut koskaan riidellyt mistään. Naistenlehdissäkin oli sanottu, että räväkkä riita silloin tällöin puhdisti ilman. Oliko Paavo sattunut lukemaan salaa Eevaa tai Jaanaa? Alma nousi ja avasi keittiön ikkunan.
- Kun ei ole riidelty, niin ei kai sitä nyt enää aloiteta.
- Mutta tohtori Grälundkin on sitä mieltä, että riita tekisi eetvarttia. Eukko!
- Älä eukottele. Tähän asti on tultu riidoitta. Miten sitä nyt alettaisiin?
- Kahvikin maistuu pahalta. Oletko ruvennut jauhoja säästämään?
- Samanlaista se on kuin ennenkin.
- Sumppiako sinä tarjoat? Vai kissan kusta? Kekseissäkin on kaapin maku. Taitanut mennä viimeinen käyttöpäivä umpeen niinkuin sinultakin.
- Älä hupaja. Yhtä freesejä ollaan kaikki kolme. Sinä et ole vaihtanut sukkia?
- Olen minä.
- Viime kuussa. Sen haistaa tänne asti. Viikon parranajokin on tekemättä!
- Vaihdan kun vaihdan. Ja ajan kun ajan, höpsö.
- Tukkaasi et ole kammannut ja sukat ovat eriväriset!
- Sellaista sattuu. Minä viisipiikkisellä tässä riitelyn aikana vähän vetelen hiuskarvoja ojennukseen näin, viuh-viuh, ja sukan vaihdan kun se vihreä saa karanneen puoliskonsa kiinni.
- Ei tule mitään.
- Ai mistä?
- Tästä riitelystä, sanoi Alma ja pyyhki kyyneleitä silmäkulmistaan. Paavo hohotti täyttä kurkkua. Alma otti Paavoa kädestä, suuteli sitä ja kuiskasi Paavon kuulevaan korvaan "älskling". Hyvä riitely-yritys oli sortunut jo varhain.
- Hukkaan menivät humalat, sanoi Alma Eikalle.
- Eikö ole tullut mieleen yrittää uudestaan?
- Ei, sanoi Paavo. Vatsalihakset eivät enää kestä.

Eikka lähti laahustamaan kotiinsa. Ei tuosta Ärjykosken porukasta olisi riitelijöiksi. Heillä kotona se taito kyllä osattiin. Rauha oli aika mestari jos ei Eikkakaan ihan sanattomaksi jäänyt.
- Tuo Eikka on joskus ihan totaalinen täyspässi, Alma vilkutti ovella.
- Niin on. Siksi juuri minä olen naimisissa sinun kanssasi, pullukka.