Vastoinkäymiset kiusaavat tomeraa miestä

Tunsin kerran Raunon, jolla oli jatkuvasti känkkäränkkäpäivä. Hän oli vihainen jo herätessään aamulla vaimon kuorsaukseen tai omaan huutoonsa eikä tiennyt kumpi on pahempaa. Jos vaimo oli kuorsannut, Rauno motkotti. Jos vaimo ei ollut kuorsannut, hän valitti aamulla, ettei ollut osannut nukkua, koska toinen ei ollut kuorsannut.
Aamupalapöydässä leipä oli väärää sorttia, munakas suolaista tai perunat liian pyöreitä. Töihin mennessä Rauno harmitteli naapurilleen ensin marraskuun lumettomuutta ja seuravana aamuna kirottua valkoista massaa, joka hidasti työmatkaa seitsemällä ja puolella minuutilla. Miksi juuri seitsemällä ja puolella minuutilla? Miksei vaikka viidellä tai kuudella minuutilla?

Jos auto lähti pakkasaamuna hyvin käyntiin lohkolämmittimen ansiosta, Rauno harmitteli sähkön kalleutta. Jos hän ei muistanut turvautua lämmitykseen, kohtalo oli häntä vastaan.

Sankarillamme ei ollut juuri ystäviä. Hän ei halunnut olla ihmisten parissa välttämättömyyttä enempää. Pankki- ja virastoasiat hän hoiti verkon kautta. - Siunattu internet, mutta turkasen vaikea käyttää. - Jos oli aivan välttämätöntä käydä itse virastossa, siihen hän joutui pitkää keräämään voimia.
Raunoa palveltiin töykeästi. Jos häntä palveltiin hyvin, hän alkoi kuvitella, että jotakin juonittiin selän takana. Jos vaimo oli laittanut kalaruokaa, josta tiesi miehensä pitävän, Rauno olisi halunnut hernekeittoa. Jos vaimo laittoi hernekeittoa, Rauno kaipasi broileria.

Rauno olisi joskus saanut aviovuoteessa takaapäin, mutta hän ei halunnut. Toisella kertaa hän valitti, kun vaimo taas halusi edestäpäin. Kerran hän pyysi vaimoaan ostamaan itselleen harmaat tai siniset pitkät alushousut mallia Zambo ja kokoa XXL. Kun ymmärtämätön vaimo toi harmaat tai siniset sovitun malliset ja kokoiset, niin mies olisikin halunnut ruskeat.

Rauno ei lähtenyt vapaaehtoisesti vaateostoksille. Viimeksi hän oli ollut vaateostoksilla kolme vuotta sitten. Silloin hän oli ostanut kahdet “hautajaishousut”, neljä valkoista paitaa, viidet samanlaiset kalsarit ja kymmenen paria mustia sukkia.

Se talvitakki, jonka takia hän oli mennyt ostoksille, oli jäänyt ostamatta. Rauno kulki kesät talvet verryttelypuvussa, joka oli ostettu silloin, kun Viren kaatui Münchenissä. Niitä hänellä oli kolmet. Jos verryttelypukuja tuuletti parvekkeella, pesu ei ollut niin tarpeen. Tuulettamalla hän huolehti myös henkilökohtaisesta hygieniasta. Saunassa toki käytiin kerran viikossa “kunnon ihmisten tavoin”.

Vuodesta toiseen saunaan mentiin lauantaina rituaalia noudattaen: Rauno edellä, vaimo jäljessä. Aluksi istuttiin sanattomina lauteilla ja nautittiin löylystä viisi minuuttia. - Raunolla oli aina vedenpitävä kello ranteessaan. Seuraavaksi hän löi löylyä hitaasti kuin lammas kusi. Löylyä lisättiin aina kolme kertaa neljän minuutin välein, kunnes vaimo kysyi “voinko jo mennä?”. Rauno vastasi: “Toiset eivät sitten ymmärrä löylyn päälle”.

Mies tuli tasan seitsemän minuuttia vaimoaan myöhemmin pesuhuoneen puolelle punaisena kuin rapu sanoen “Huh, mitkä löylyt!”. Siihen mennessä vaimo oli peseytynyt ja Rauno pääsi suihkuun.

Pukuhuoneen puolella hän korkkasi ensimmäisen olutpullon ja kysyi: “Ottaisitko sinäkin?” johon vaimo “En minä tällä kertaa”. Mies joi neljä pulloa yhtä mittaa röyhtäillen äänekkäästi. Aikaa kului tasan neljätoista minuuttia.

Saunan jälkeen eräänä lauantaina sähköverkkokäyttöinen partakone ei toiminut. Rauno moitti vaimoaan. Kun mies ilmastointiteipin käyttöön tottuneena löysi irronneen johdon laitteen sisältä, hän korjasi vian kätevästi. Talossa oli usein korjattu kaikenlaista.
Ajaessaan harvaa sänkeään hän pudotti partakoneen vessanpönttöön. Laite toimi vielä veden allakin Raunon sitä pöntöstä koukatessa: - Perkeleen vahvoja sulakkeita nykyään...