Kevättä kohti osa 1/4
Hansson oli mennyt iltapäivän auringossa pihalle tupakalle. Firman sisätiloissa ei saanut enää polttaa. Karlsson oli itse lopettanut. Jos Karlsson ei olisi lopettanut, firman autotallissa saisi vielä polttaa kuten vanhoina hyvinä aikoina. Piha oli iljanteinen.
EU:n maatalousasiantuntija Bo Å oli jäänyt kanootin karattua luodolle keskelle Kalajokea. Pohjanmaan joet tulvivat taas. Sieltä ei olisi paluuta ilman pelastuslaitoksen ilmatyynyalusta. Alus oli juuri sillä viikolla kuivatelakalla vuosihuollossa.
Elsi ei ollut tottunut fyysillisiin ponnistuksiin. Telemarkkinoijan tehtäviin kuului myydä lehtitilauksia mahdollisimman monta viikon aikana. Tilauksitta ei ollut kotiin lähtemistä. Nollalapusta pomo mulkoilisi pahasti ja toisesta perättäisestä: hyvästi.
Mikko Maasika oli joutunut karaistumaan. Hänen tehtäviinsä kuului rupusakkien viihdyttäminen firmassa. Piti näyttää kalvosarja ja istua aamuyöhön. Taloustoimittajien yhdistys jalkautui harvoin. Elämä terästehtaan viestintäjohtajana ei sopinut nurrupojille. - jatkuu huomenna...
sunnuntaina, joulukuuta 01, 2002
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti