Kaupungista ja ympäristöstä
Huomenna on sitten helluntai. Sitä vietetään yksin tai yhdessä Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen seurakunnan perustamisen muistoksi. Helluntaina pitää perinteisen tavan mukaan omata heila eli hellu, sillä muuten sitä ei ole koko kesänä.
Kansanperinne kertoo myös muista tulkinnoista tyyliin: Jos ei ole heilaa helluntaina niin on jono juhannuksena. Toiset taas haluavat varmistaa rauhallisen kesän matkustamalla helluntaiksi pois ihmisten ilmoilta. "Kukin taaplaa tyylillään: kellä tissit hölskyttää kellä pylly pylskyttää" kuten oli Talluskylässä tapana sanoa.
Kesäliikenteessä on vähemmän lunta kuin talviliikenteessä. Kesällä ei myöskään ole usein niin liukasta. Sateen sattuessa ei vanhoilla kesärenkailla tee paljoakaan: liirto alkaa yllättäen ja saattaa päättyä rysäykseen. Siksi hommasin viikko sitten uudet suvigummit. Ne ovat erään kotimaisen valmistajan tuotteet, ja sain ne edullisesti, kun niiden rakenteellinen maksiminopeus on vain 190 kilometriä tunnissa. Myös kalliimpia renkaita oli: jopa sellaisia, jotka kestävät yli 240 kilometrin tunnissa nopeuksia. Minä olen tottunut ajamaan moottoriteilläkin mittarin mukaan 120 pinnassa. Nyt voisin kesälomalla lähteä Saksaan hurjastelemaan, mutta vanha Astra tuskin kulkee enää 170 enempää joten mitäpäs tässä.
Usvazine n:o 1/2005 on ilmestynyt. Se on uusi verkkolehti, jonka spekulatiivisesta sisällöstä saa tarkemman kuvan linkistä http://www.usvazine.net/. Päätoimittajana toimii fiktiivisen kirjoittamisen monitoiminainen, kirjailija Anne Leinonen. Ekassa numerossa on kiinnostava lukupaketti ja kirjoittajakaarti. Lehden voi tallentaa omalle koneelleen pdf-muodossa. Minä vanhana aikakauslehtimiehenä joudun kai tulostamaan sen iltalukemiseksi, kun kommunikaattorin käyttö sängyssä on vähän vaivalloista. - Vaimokin kyllästyi illalla sängyssä minun nettisivujen lukemiseeni nukkumaanmenoajan jälkeen ja käski tunkea sen laitteen sinne, minne se kuuluukin. Onhan se vähän kulmikas.
Lainaan tähän hyväksi lopuksi Johan Vilhelm Snellmanin ajatuksen, kun omani eivät enää jaksa kulkea illan hämärtyessä ja Suomen jääkiekkojoukkueen hävittyä kurjasti toissailtana:
"Jokainen osakseni tullut ulkonainen kunnianosoitus lamauttaa kirjallista toimintaani, koska se suo kademielisyydelle tilaisuuden asettaa kyseenalaisiksi toimintatapani vaikuttimet."
"Happamia", sanoi Snellman kunnianosoituksista. Minä taas en ole niitä juuri saanut, joten olen vapaa kuin taivaan lintu kirjoittamaan ikuiseen elämän valtatiestä itään, länteen ja sun muualle.
lauantaina, toukokuuta 14, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti