Maalta ja muualta

Olin pojan kanssa mökillä helatorstaista äitienpäivään. Maalla hermo lepää. Kaivossa oli myyrävainaja. Vesi näytti kannattelevan pinnallaan muutakin orgaanista ainetta. Nostin muutaman ämpärillisen vettä myyrän raadon lisäksi ja sain hyvän kokoelman kekomuurahaisia. Mikä niitäkin sinne ajaa?

Menimme salmen rantaan sillan alle. Rantaan ajautuneena oli kuollut joutsen. Ruumis oli jo niin hajoamistilassa etten saanut selvää mahdollisista haulinrei'istä. Voivathan joutsenet kuolla luonnollisestikin. Koska en tavannut paikallisia lintumiehiä, niin en tunne asian taustaa. Elävät varikset ja korpit eivät tuntuneet korvaavan tätä menetystä, mutta käki, joka kukkui kai kullallensa suloisesti tiu kertaa, ilahdutti mieltäni.

Pihapihlaja, joka on minua vanhempi, on menettänyt elinvoimansa vuosia sitten. Laho ja muurahaiset vaivaavat sitäkin. Siinä aikoinani kiipeilin ja sieltä putosin päälleni lapsena tarpeeksi monta kertaa. Se oli sitä aikaa, kun lapsilla ei ollut suojakypäriä päissään ulkona leikittäessä. Kaadoimme pojan kanssa pihlajan. Kannon ympäristöön jäi useita "poikasia".

Elämä on armoton. Siitä oravanpyörästä ei voi hypätä pois, sillä jos hyppää pois, se vain jatkuu. Jos kerran filosofi Torsti Lehtinen jaksaa luennoillaan muistuttaa siitä, että "suurin humoristeista on kuolema", niin taitaapa maksiimi mennä osin hukkaan. Kuoleman huumorintaju jää toiseksi, jos otettaisiin maaottelu Luoja-Kuolema. Luojan on täytynyt omata huippuunsa kehittynyt huumorintaju, kun kerran jälki on tämän näköistä. - Tähän maailmaan mahtuu niin monenlaista sukankuluttajaa.

Tänään on muuten Suomi-Latvia jääkiekko-ottelu. Se Kanada-Suomi oli muuten melkoista peliä. Voiko parempaa viihdettä kuvitellakaan äitienpäiväksi? Onneksi myös Kimi Räikkönen kunnostautui omassa lajissaan ja pääsi maaliin asti aiempaa enemmän keulapuolella.

Lopetan raporttini täältä kotoa Kaarlo Sarkian ajatukseen:
"Minun suurin onneni on se, että saan runoilla suomeksi."