Elokuu uhkaa

Heinäkuun loppupuolella Astan päivänä tulee mieleen monia menneen mökkiloman riemuja. Laitanpa niistä luettelon tähän muidenkin iloksi:
- ukonilma vei sähköt ja sulatti pakastimen,
- kaivossa taas kuolleita myyriä, joten juomavesi haettiin kaupalta,
- saunan kiuas lämpeni huonosti, kun "joku" oli rakentanut piipun päälle harakan pesän,
- vettä satoi ennätyksellisesti,
- järvivesi lämpimämpää kuin ilma
- poika sai virvelillä pienen ahvenen, minä en

Mitäpä näistä. Ei saisi mennä asioiden edelle enkä menekään, mutta koulun alkuun on pojalla
vielä pari viikkoa. Sen aikana ehtinee vielä Linnanmäelle ja katsomaan Ihmeneloset levarissa.

Kulttuuriohjelmia kuuntelen mielelläni radiosta ja katselen televisiosta silloin kun ehdin. Televisiossa riittää usein, että ääni on päällä, sillä kuvasta ei niin ole väliksi. - Muistan, miten mummoni aina käski lapsenlapset hiljenemään ja tulemaan kuuntelemaan televiisiota.

Eilen kerrottiin ykkösellä tai kakkosella, että "ruotsalaisten ori Nicolai Gedda esiintyy viimeistä kertaa Suomessa". Ei kerrottu ollenkaan onko paikkana Jyväskylän Killeri vai Espoon Vermo. Pahoitin kyllä uutisesta mieleni, sillä minusta on mautonta antaa etevän laulajan nimi ravihevoselle. Aloin sitten seurata toisella silmällä ohjelmaa ja voi lá: ilmielävä ruotsalaistenori Nikolai Gedda siinä hyrisi ruotsinkielellä sävelmää "Oi muistatko vielä sen virren". Sen lisäksi hän lauloi ortodoksista kirkkomusiikkia varsin sujuvasti kuoron kanssa. Mitä tästä opimme? Tv-toimittajien tulee kiinnittää erityistä huomiota artikulointiin ja intonaatioon.

Korvalääkärille en mene ennen kuin on pakko. Mitä? Kuuluuko vastaväitteitä? Häh?