Alla vaalien juoksen

Ovatko presidentinvaalit äänestäjille silkkaa sirkusta? Jaa.
Pitääkö valtionpäämiehen ja hänen haastajansa alentua typerien ja vastenmielisten viihdeohjelmien esiintyjiksi? Ei.
Ovatko ehdokkaiden ajatustenvirrat olleet täyteläisiä? Tyhjiä.
Missä on ehdokkaiden omanarvontunto? Poissa.

En varsinaisesti kaipaa Kekkosen aikaa, vaikka sen pituus antoikin tiettyä vakautta koulunkäyntiin. Ei ollut vaikea muistaa, kuka Suomea johtaa. Muistan hyvin ETYK:in kokouksen kesällä 1975, jos se oli kesällä 1975. Mustat autot kaahasivat Mannerheimintietä pitkin niin, ettei jalankulkija aina meinannut edestä ehtiä.

Koska mediasirkus ja gallupit hallitsevat vaalienalusaikaa, on ehdokkaidenkin ulvottava susien mukana. Ihminen on ihmiselle presidenttiehdokas. Jos mieluisaa ehdokasta ei enää tai ei koskaan löydy, tulee valittavaksi tälläkin kertaa kahdesta pahasta pienempi.

Ottamatta kantaa ehdokkaiden paremmuuteen, joudun valittaen toteamaan, että entistä useampi äänestäjä äänestää perseellään tai piirtää kirkkoveneen äänestyslippuun. Nämä kotiin makoilemaan jäävät sohvaperunat ratkaisevat kansakunnan päämiehen kohtalon: he ovat avainlippuasemassa. Kirkkoveneporukka taas ilahduttaa aktiivisuudellaan. Ei ole peruskoulun piirustuksen tunneilla turhaan lusittu.

Koska maallamme on tapana saada juuri sellainen presidentti, jonka ansaitsemme, ja aikaisemmat ovat olleet oikeaan aikaan oikeassa paikassa, näin käynee tälläkin kertaa.

Hyvää viikonloppua. Ei saa jäädä sohvalle makaamaan!



Naton pelko on viisastelun alku.
"Alla vaalien, kuljen ääniä haalien, on hiljaista ronksotus kaalien, en rauhaa saa joukossa naalien."
"Globaliin, globaliin, sinne hämärien käsitteiden uumeniin."