Ero

Minä kaipaan sinua todellisna,
enkä vain haaveiden vuoksi.
Kovimman iskun miehelles' annoit,
kun riensit sen toisen luoksi.

Me kaipaamme sinua itseäsi,
ja keneksi sinua luultiin.
Raskaiden öiden valoisiin muistoihin
kaunista ääntäsi kuultiin.

Elämä virtaa ryöpsähdellen,
vesi ei käänny koskes'.
Muistojen kultainen kirjani säilöö
pehmeät, lämpimät poskes'.

Silmies' aurinko mulle ei loistanut,
viimein sen sainkin tietää.
Monet niin rakkaat paremmat muistot
kohta jo alan sietää.

Koskaan ei korjaannu kantava pohja
liittomme särkyneen purren.
Murtunein mielin, ylpeyden nielin,
matkaani jatkan mä surren.

Venhe on annettu airoinensa,
yksin en jaksa soutaa.
Etkö jo sallis', sä Luojani kallis,
minut toiselle rannalle noutaa?