Kirje vanhalle ystävälle

Leo oli muutamana iltana tehnyt kirjeluonnosta. Hän ei ollut siihen tyytyväinen. Jotakin vielä puuttui. Vaikka Martti olikin omanlaisensa, ei hänen arvostelemisensa ollut niin yksinkertaista. Leo muisti nuoruudessaan ajatelleensa asioista monin tavoin Martin tapaan. Velvollisuus oli raskas.
Herättyään Leo olisi halunnut olla hetken rauhassa, mutta passarit tulivat omavaltaisesti hänen huoneeseensa heti, kun silmänsä avasi ja jalkapohjat kylmälle lattialle laski. Oliko niillä jokin kuudes aisti vai olivatko riiviöt poranneet reiän kattoon? Sitä hän kysyisi Johannekselta.
- Nyt on kuudes hetki, pappa. Joko suvaitsette saapua aamupalalle? Erik kysyi.
- Onko kahvia vai pelkkää vetistä litkua?
- On meillä kahvia, pappa.
- Tuo sitten sitä äläkä änkytä. Ja Johannes myös heti tänne.
Pitkä Johannes kiiruhti helmat heiluen. Hän oli hyvin selvillä papan oikuista. Kynä ja kirjoitusvälineet olivat mukana. Johannes kumarsi ja kävi kirjoituspöydän ääreen.
- Onko teillä jokin Juutaksen ikkuna seinässä tai katossa kun aina heti ryntäätte tänne juuri herännyttä miestä kiusaamaan? Eikö saisi edes jalkineita laittaa tai pöntöllä käydä ennen rauhanhäiritsijöiden saapumista?
- Ei meillä mitään ikkunaa ole. Tulemme teitä auttamaan, sillä eihän se käy laatuun, että pappa itse pukee.
- Kyllä minä vielä osaisin. Olen kolmekymmentäkahdeksan vuotta itse hoitanut omat pukemiseni. Alkaa jurppia tämä paapominen. Anna kahvia ja puuroa.
Johannes toi lautasellisen puuroa, mukillisen mustaa kahvia sekä isohkon vingerporillisen luumuviinaa. Pappa alkoi olla pian paremmalla mielellä. Hän luki puoliääneen pari rukousta, mietiskeli vartin ja kävi käsiksi tällä kertaa vain kirjallisiin töihin.
- Onko Johanneksella se Martin kirjeen luonnos mukana.
- On se tässä. Luenko?
- Älä lue. Kyllä minä sen muistan. Onko siinä liian arkinen sävy?
- Ei se ole sen kummempi kuin papan muutkaan kirjeet.
- Luepa!
- Alussa ovat tavalliset kohteliaisuudet, mutta pian päästään asiaan: ”Nyt sinä saatanan metsäkarju lopetat julkeutesi Jumalan viinimäkien raiskaajana. Jolleivät typerän kerettiläiset kirjoituksesi pala pian Wormsissa, joudut itse roviolle. Kalle Vitoselta saat kohta valtionkirouskirjeen, jos et muuten usko, Lutherus. Parhain terveisin Leo Kymppi.”