Telelääketieteen siunaus

Neljännesvuosisataisella journalistin matkallani kohti paperitonta toimistoa olen tutustunut telelääketieteilijöihin. Osa heistä luottaa verkkodiagnoosien omnipotenssiin enemmän kuin oikea lääkäri Hippokrateen valaansa.

Koska kuva- ja ääniyhteydet haja-asutusalueiden vaivaisiin ovat helposti (?) ja halvalla (?) toteutettavissa, tauti kuin tauti hoituu teletohtorien mukaan kuvan ja äänen välityksellä, kun kameralle vilautetaan tonsilleja ja mahanmurinat seivataan bitteinä. - Jäljet pelottavat, sillä vaikeasti tulkittavat röntgenkuvat välitetään nyt jo resoluutiolla, joka muuttaa ne alkuperäisiä suttuisemmiksi.

Anamneesien teko käy nopeasti ja mukavasti silloin, kun vanhustentalojen tiskaamattomat papparaiset pysyvät kymmenen hengen loukoissaan "kaukokäynnin" aikana. Kulkutauditkaan eivät tartu lääkäreihin, joiden sairausvakuutusmaksuja voidaan alentaa!

Teknofriikkien ideana oli myös avustajien käyttö lähetyspäässä, jotta vastaanoton pää ei joutuisi nostamaan persettä penkistä. Toki golfissa saa tarpeeksi liikuntaa. Ei kai sitä nyt kotikäyntejä? Eikö se liene kiellettyäkin? - Tietoteknisten etäavustajien käytöstä luovuttiin, sillä nämä bitti-iivot olivat lääkäreitäkin kalliimpia.

Erikoisalana on pian tarjolla telelääketiedettä, jonka suorittaneet lääkärit näkevät opintoaikanaan oikean potilaan vain videolta.

Etäalueiden asukkaista päästään, kun vaivaistaloihin ja mummontölleihin ikään ja vointiin katsomatta asennetaan kunnan lahjana pakolliset kompuutterit. Näppärät alakoululaiset kytkevät talkoilla papat ja mammat kamera- ja mikrofonivalvontaan. Kun meitä viisaammat vanhukset käsittämättömistä töllöistään huomaavat, miten maailma makaa, niin kernaasti kuolevat pois.

Sitten tarvitaan tuhansia kiinalaisia hautausurakoitsijoita muskeliversioina. Vaan ei niitä kaikkia kahta miljoonaa.