Kritiikin K-pääpalkinto

Kivipää-kulttuuripalkinto on myönnetty ohjaaja Juha Hurmeelle persoonallisesta dramatisoinnista sekä vaatimattomasta mutta sivistynyttä intohimoa pursuavasta tavastaan tehdä teatteria.

Huonoilta kirjallisuuskritiikeiltä puuttuu oma tunnustuspalkinto, joka jaettaisiin vuoden kehnoimmalle, perättömimmälle ja huonoimmin argumentoidulle kritiikille. K-pääpalkinto vastaisi omalla sektorillaan Huonon kirjallisuuden seuran ansiokasta tapaa palkita huonoa kirjallisuutta.

Kehnoista kritiikeistä on runsauden pula. Ei tarvitse kuin lukea. Usein kritiikit ovat niin huonosti kirjoitettuja, ettei niitä jaksa lukea. Eihän kriitikko ole itsekään arvottamaansa teosta lukenut.
- Rankkaa lukea kirjailijoiden leperrystä, sanoi nuori kriitikko varttuneelle kollegalleen.
- Täytyykö niitä lukea, toinen tokaisi.

K-pääpalkinnon yksinvaltiaserotuomarina käytettäisiin vuorovuosin kehnojen kriitiikkien äitiä tai isää sen mukaan, kumpi nyt sattuu olemaan oppositiossa. Hallitushautomosta putkahtava k-pääratkaisu tosin voi osaltaan synnyttää uusia K-pääpalkinnon pääarkkitehteja.

Valtakunnan lehtiin tarvittaisiin myös ilmakritiikkipalsta, jossa teoksen nimen jälkeen k-pääkandidaatit jättäisivät muutaman tyhjän mutta interaktiivisen palstasenttimetrin teoksen arvosteluksi. Kauneus, ilma ja k on usein lukijan päässä. Ilmakritiikin lukija saisi tulkita omalla tavallaan toisin kuin vanhanaikaisen kritiikin.

Vastaavasti ilmakirjailijat voisivat julkaista kauniskantisia ilmakirjojaan kuten jo tekevätkin. Kvasikulttuurisessa ja pseudoarvoisessa yhteiskunnassamme ilmakirjojen ja ilmakritiikin markkinat pian kohtaisivat molempien osapuolten täyttymykseksi.

Ilmakirjojen K-pääpalkinto olisi tulevaisuudessa se kaikkein tavoitelluin kuitenkin vain aatteen vuoksi. Palkintona olisi vain symbolinen magnumpullollinen keltaista limunaatia.