Hyvvee uutta vuotta!

Vuuen työt on tehtynnä
suap suanto näyttee plussaa,
yksi possa ehtynnä,
nuo erräät toestaan pussaa.

Männä vuonna oppinna
oon yhtä sekä toesta,
pillunkarvat noppinna,
en kaepoo työtä moesta.

Ryhmissä jos puhutaan
ne addiktiivin stoorit.
- Pörssissä jos huhutaan,
on siellä selevät spoorit.

Yrittäjä puuhailee
näin perheelleensä rahhoo.
Päeväperhot huuhailee,
ne tekköö paljon pahhoo.

Rakkaus on julumaa
ja ratsuväki tappaa,
mun nivelis on kulumaa,
mut sielu aenut, vappaa!.

Hyvää joulua

Jos tänään vielä onnistun,
niin Joulupataa täytän.
Eteenpäin kun ponnistun,
mä ajan oikein käytän.

Kahta päivää miettiä
ei passaa tänään minun.
Eilinen on mennyttä
ja huominen taas Sinun.

Vuodessa oon oppinut
mä yhtä sekä toista.
Hyvät vihjeet noppinut,
- en kaipaa naista moista.

Luoja auttaa soutajaa,
hän veneen, airot noutaa.
Vartoessain noutajaa
mun itse pitää soutaa.

Ystäville elon tiellä
hyvää eikä epää,
viettäkäämme joulu siellä,
missä sielu lepää.

Ero

Minä kaipaan sinua todellisna,
enkä vain haaveiden vuoksi.
Kovimman iskun miehelles' annoit,
kun riensit sen toisen luoksi.

Me kaipaamme sinua itseäsi,
ja keneksi sinua luultiin.
Raskaiden öiden valoisiin muistoihin
kaunista ääntäsi kuultiin.

Elämä virtaa ryöpsähdellen,
vesi ei käänny koskes'.
Muistojen kultainen kirjani säilöö
pehmeät, lämpimät poskes'.

Silmies' aurinko mulle ei loistanut,
viimein sen sainkin tietää.
Monet niin rakkaat paremmat muistot
kohta jo alan sietää.

Koskaan ei korjaannu kantava pohja
liittomme särkyneen purren.
Murtunein mielin, ylpeyden nielin,
matkaani jatkan mä surren.

Venhe on annettu airoinensa,
yksin en jaksa soutaa.
Etkö jo sallis', sä Luojani kallis,
minut toiselle rannalle noutaa?

Neljätoista vuotta

Neljätoista vuotta toistaan
tukee vaimo sekä miesi.
Kolmantena varjo olkapäällä.
Varjo silmille ei pääse loistaan,
toinen vain sen olemuksen tiesi,
paljastus ja tuho heidän häällä.

Pieni poika huomiota vaatii,
aikuinen on altis uhrautumaan.
Liikaako jo itsestänsä antoi?
Mies se perheen suunnitelmat laatii.
muka tietää konstit joka sumaan.
Vaimo pojan raskaudellaan kantoi.

Tuskin muistaa piittaamisen vaiheen,
viettelys on kovempi kuin koskaan.
Pakko mennä kun on tietynlainen
Hyvästä tai pahasta saa aiheen,
turvan, kodin vaihtaa kiihkoon, roskaan,
- Unohduksiin jääkin tämä nainen.

Elo, taisto

Saaren yllä ronkkuu kaksi kaarnee,
piru ne on sinne syytänyt.
pilkkaavat vain kumaraista saarnee,
on siemenet sen talvi hyytänyt.

"Sinua ei tarvitakaan täällä,
aikasi on ohi takaan sen.
Seuraavalla myrskyisällä säällä,
nuotion teen ruumiistas jos ken."

"Kahden kaarnen soma lämmitellä,
vanhan saarnikelon palolla.
Tuskissas saat pitkään kärvistellä,
kun tuhkas hiipuu tuuleen salolla."

"Kaarnepari, paholaisen rasvaa,
teit vahvempi mä oon ja kauas nään.
Tuhat vuotta saarnipuita kasvaa,
voit ruoja syödä kumppanisi pään!"

Www.karvahattu.com

Missä firma, joka netissä antaa kokeiltavaksi virtuaalikarvahattuja? Superfirman www.karvahattu.com liikeidea on simppeli. Lähetät sähköisen foton tai videopätkän itsestäsi sivustoon ja maksat kynnysrahan. Sen jälkeen pääset virtuaalisesti sovittamaan, kokeilemaan ja kekkuloimaan virtuaalikarvahattu päässä oikealla videolla! Videon saat ladattua eri korvausta vastaan. Onhan jo Google ja Youtube olemassa!

Valikoimassa on 17235 erilaista karvahattua: mm. Gorban, Nikitan, Stalinin ja Hitlerin karvahatut sekä Garbon, Lolitan, Twiggyn ja Kampelan.

Karvahattukeisariksi valitaan joka ilta se, jolla pipo pysyy tiukimmin päässä. Keisari pääsee valitsemaan ladattavassa videoshowssa seuraajan itselleen seuraavana päivänä (vrt. väärän kuninkaan päivä). Webcami on kai muutenkin joka jäpikäisellä, mutta Karvahattuwebcami lähtee edullisesti kanta-asiakkaille 99,99 $.

Karvahattuklubi lähettää jäsentiedotteensa yllätyksellisellä medialla mahdottomaan aikaan ja paikkaan. Elämästäsi ei jännitystä puutu! Elät virtuaalikarvahattujen kinginä 24x7. Tilaa nyt ja rikastu myöhemmin!

Sir Karvahattu - tee jotain elämälläsi

Viikolla on ylilyöntiä

Viikolla on ylilyöntiä,
syytä välttää ylensyöntiä.
Syyskuu onkin sitten edellä,
kunpa saavit täyttyis vedellä.

Turbulenssit ajat rassaavat,
harvat tilaisuudet passaavat.
Kun ei saata nähdä käänteitä,
tyhmyys tukee vatsanväänteitä.

Tuloskausi kohta lopuillaan,
hyvin meni, muka sopuillaan.
Pörssissä ei riitä vääntöä,
vaatinee kai takinkääntöä.

Epävarmuus ajan hengissä,
kiviä on monen kengissä.
Viikonlopun vietän relaten,
siima silloin vinkuu kelaten.

Päivää viimeistä

Kesäkuulle näyttää tulleen loppu,
viksummat jo lomanviettoon lähti.
Kuka jaksaa aikataulut pitää?
Viikon lomalle on mulla hoppu,
kiireettömyys olkoon johtotähti:
ajatukset uudet saattaa itää.

Monen mutkan kautta tänne tultiin,
miehet heilui kuni heikkopäiset.
Mikä lienee tärkeää maan päällä?
Jospa laittais sipuleita multiin,
vielähän ne kasvais, itsenäiset.
- Harva jaksaa sataa vuotta täällä.

Kuka osais ennustella tuulta?
Tuonne menee, tuolta tulee huima.
Eletäänkö päivää viimeistä?
Tätä pitää kysellä kai kuulta,
kompuuttereillekin haaste tuima,
puhti loppuu miehen riimeistä.

Toimeentulo monelle on tärkee,
perheellisen mieli joskus mataa.
Eikö helpommalla päästä voida?
Loman pidossa on varsin järkee,
päästellä ei tuhatta ja sataa.
Siskot, veljet, antaa tuulen soida!

Juhannus

Taas lähteen yllä taipuu pajupuu,
niin vihertää tuo metsä kuni milloin.
Jo kaukaisuuteen haipuu taju muu,
tään kesän korkein hetki koetaan silloin.

Jos emme osaa hoitaa luontoa,
se kääntyy isäntiään vastaan.
Ei tukki kulje ilman juontoa,
jää metsä vaille taimilastaan.

Ei voiton maksimointi korvata,
ees veden välkettä voi joissa.
Näin kalamies saa vaapun sorvata,
mi pitää hukkareissut poissa.

Tuon hetken keskikesä meillä on,
se katoaa kuin illuusio vainen.
Vain kalamies voi olla huoleton,
ei häntä vaivaa mikään mainen.

Hyvää juhannusta!

Runo kesän kynnyksellä

Viisikymmentä jo vuotta tauluun
pian huomenissa mulla lyöty lie.
Vain korpit puhkeavat ilolauluun,
käy loppuansa kohden miehen tie.

Ei lasissain oo täyttä eikä tyhjää,
se välimaille jää kuin pitääkin.
Mies tarmoton näin aatoksissaan nyhjää
- niin harvat ajatukset itääkin.

Ei sataa vuotta kiukutella täällä,
on syytä vaihtaa positiiville.
Jos loppulaskun kestäis tällä päällä,
viel' henki nousis tosisiiville.

Riitelemisen taito

Alma ja Paavo olivat olleet naimisissa kolmekymmentäneljä vuotta. Paavo vahingossa lipsautti kerran kaverilleen Eikalle, etteivät he avioliiton aikana olleet kertaakaan vaihtaneet poikkipuolista sanaa. Eikka rohkeni epäillä Paavon muistia, joten he päättivät yhdessä lähteä tarkistamaan asian Almalta:
- Paavo vähän liioitteli. Oli meillä kerran erimielisyyttä, Alma muisteli.
- Hähäh! Mistä asiasta?
- Riitelemisestä.
- Sillä lailla. Riitelittekö te siitä mistä riidellään?
- Ei, vaan yritimme kerran opetella riitelemään niinkuin muutkin pariskunnat. Se tapahtui vuosia sitten, Alma alkoi kertoa.

Alma oli tullut kotiin työpäivän jälkeen. Paavo oli maannut sohvassa. Alma oli tehnyt ruoaksi Paavon herkkuja: pyttipannua ja mansikkakiisseliä. Paavo oli syönyt mutta unohtanut kiittää mennen suoraan sohvaan makaamaan.Tv-uutisten aikaan Alma oli keittänyt kahvin ja tarjonnut sen dominokeksien kera. Paavo oli sanonut kekseille "ei-kiitos". Alman ääni oli kuulostanut hätäiseltä:
- Mikä sinua vaivaa, kulta?
- Ei mikään.
- Kun eivät keksitkään maistu. Oletko sinä sairastunut?
- En tietenkään. Minä olen joutunut miettimään elämää laajempia asioita.
- Minkälaisia ne ovat?
- Ne ovat elämää laajempia asioita ja saattavat hyvinkin mennä eräältä tuntemaltani ihmiseltä yli käsityskyvyn.
- Entä sitten?
- Haluat siis kuitenkin kuulla. Kun me ei ikinä riidellä!

Alma oli istunut alas. Se oli totta. Paavon kanssa hän ei ollut koskaan riidellyt mistään. Naistenlehdissäkin oli sanottu, että räväkkä riita silloin tällöin puhdisti ilman. Oliko Paavo sattunut lukemaan salaa Eevaa tai Jaanaa? Alma nousi ja avasi keittiön ikkunan.
- Kun ei ole riidelty, niin ei kai sitä nyt enää aloiteta.
- Mutta tohtori Grälundkin on sitä mieltä, että riita tekisi eetvarttia. Eukko!
- Älä eukottele. Tähän asti on tultu riidoitta. Miten sitä nyt alettaisiin?
- Kahvikin maistuu pahalta. Oletko ruvennut jauhoja säästämään?
- Samanlaista se on kuin ennenkin.
- Sumppiako sinä tarjoat? Vai kissan kusta? Kekseissäkin on kaapin maku. Taitanut mennä viimeinen käyttöpäivä umpeen niinkuin sinultakin.
- Älä hupaja. Yhtä freesejä ollaan kaikki kolme. Sinä et ole vaihtanut sukkia?
- Olen minä.
- Viime kuussa. Sen haistaa tänne asti. Viikon parranajokin on tekemättä!
- Vaihdan kun vaihdan. Ja ajan kun ajan, höpsö.
- Tukkaasi et ole kammannut ja sukat ovat eriväriset!
- Sellaista sattuu. Minä viisipiikkisellä tässä riitelyn aikana vähän vetelen hiuskarvoja ojennukseen näin, viuh-viuh, ja sukan vaihdan kun se vihreä saa karanneen puoliskonsa kiinni.
- Ei tule mitään.
- Ai mistä?
- Tästä riitelystä, sanoi Alma ja pyyhki kyyneleitä silmäkulmistaan. Paavo hohotti täyttä kurkkua. Alma otti Paavoa kädestä, suuteli sitä ja kuiskasi Paavon kuulevaan korvaan "älskling". Hyvä riitely-yritys oli sortunut jo varhain.
- Hukkaan menivät humalat, sanoi Alma Eikalle.
- Eikö ole tullut mieleen yrittää uudestaan?
- Ei, sanoi Paavo. Vatsalihakset eivät enää kestä.

Eikka lähti laahustamaan kotiinsa. Ei tuosta Ärjykosken porukasta olisi riitelijöiksi. Heillä kotona se taito kyllä osattiin. Rauha oli aika mestari jos ei Eikkakaan ihan sanattomaksi jäänyt.
- Tuo Eikka on joskus ihan totaalinen täyspässi, Alma vilkutti ovella.
- Niin on. Siksi juuri minä olen naimisissa sinun kanssasi, pullukka.

Pentin päivänä

Meillä on perheessä kaksi Penttiä: isäni ja poikani toiselta nimeltään. Tänään poika sai toisen nimen nimipäivälahjaksi jonkin Harry Potterin uuden suomennoksen, olisiko ollut Puoliverinen prinssi, jonka olin varannut paikallisesta kirjakaupasta. En ollut sitä jonottamassa, kun nykyään yöuni on entistä enemmä kortilla.

Harvoin tulee muuten nimipäiviä vietettyä, mutta vaimon kohdalla on syytä muistaa kaikki: kihlajaispäivä, hääpäivä, ensimmäisen ja toisen nimen nimipäivät sekä lisäksi muutama muu päivä, jotka vuosittain unohdan.

Johan tuossa viikon sisällä rukataan kellojakin kohti kesää. Ei tarvitse kuin toistakymmentä kelloa siirtää: niitä on piilotettu niin pesukoneeseen kuin videonauhuriinkin. Taitaa sykemittarissakin olla kello. Kiire on kuitenkin ihmisten keksintöä.

Johann Sebastian Bach syntyi muuten 21.3.1685, josta on aikaa tietääkseni 321 vuotta. Sitä kuolinvuotta en nyt tähän hätään muista, mutta saatte sen etsiä vaikka kirjoista tai kuuklettamalla. Hän oli aikaansa edellä kertoessaan minullekin kovin tervetulleita ajatuksia musiikista:

"Säveltämisen tarkoituksena - sen lopullinen syy tulee olla ainoastaan Jumalan ylistäminen ja mielen virkistäminen. Missä tätä ei oteta huomioon, siellä ei ole syntyvä oikeata musiikkia, vaan pirullista ulinaa ja posetiivin vingutusta."

Näin pitkätukkainen säveltäjämestari tervehtii Lordia ja muita nykyajan sankareita.

"Kevvään kovvuutta se on, kun aurinko hankeen paistaa."

Taikausko

Kuin yksin nuotiolla laiha kyylä,
jok' huuruavaa pataa keittelee.
On nenänpäässään tulehtunut syylä,
hän mausteet vitkaan sekaan heittelee.

"Et tunne kohtaloas' ", äijä vinkuu,
"Mä ihmisille vitsaukset teen."
"Oot kauhuissasi!", kummitus tuo hinkuu:
"Mä määrään kohtalot ja liikkeet veen."

Pian peittää huurut näkyvyyden multa,
- kai malarian maailmalta saan.
"Ei tulvat, heinäsirkat lopu sulta",
viel' kyylä yltyy manauksiin vaan.

"Et tappamaan sä pysty mua koskaan,
mä kuolevaisten silmät pullistan.
Oon sisälläsi, uskot taikamoskaan,
mä tieteellisen näkös' mullistan."

Pois pelko nyt, mä kaadan padan kurjan.
On elämällä oikeutensa kai.
Näin talttuu taikausko mielen hurjan,
siit' voimansa tuo inha kyylä sai.

On jokaisessa meissä pieni kyylä,
mi luonnontieteen laitkin hajottais'.
Se kasvaa niin kuin nenänpäähän syylä.
Ja pohjattomaan suohon vajottais'.

Runouden kiertokoulu

Eivät kai runot ole tarkoitetut vain harvoille valituille? Mikseivät sanat aukene meille?

Kansakoulun jälkeen tarvitsin kovia koeponnistuksia päästäkseni poesian pariin. Urani esittävän taiteen alalla oli tyssännyt siihen, kun ensimmäisen luokan kevätjuhlassa esitin sammakkoa. Jalassani olivat tyttöjen vihreät sukkahousut ja päällä isoveljen vihreä villapaita. Repliikki "kauasko?" meni oikein mutta sangen vaimealla äänellä.

"Siinä sankari sammakko, kysyy purolta "kauasko?", loikkii pitkin potkusäärin lampikotihin."

Kevätnäytelmän varsinaisen tarinan muu luokka kertoi kuorolaulun keinoin. Irmeli esitti mehiläistä.

Seuraavan kerran keskikoulukalevalan jälkeen perehdyin runoihin kuultuani Loirin tulkitsevan Eino Leinoa seuraavalla vuosikymmenellä. Luin Leinon runoja, vähän Sarkiaa, Mustapäätä, Omar Khajamia, Tekniikan Maailmaa ja muita lehtiä. Lisäksi piti lukea teknisen alan oppikirjoja, joista tietty korkealentoisuus ja hehku näyttivät puuttuvan tykkänään.

Elämän raskaammissa vaiheissa lohdutti mm. Leinon runo Tumma. "Tuo oli tumma maammon marja, syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä."

Aleksis Kivellä on useita synkähköjä tai muuten vain kalveita runoja. Osa niistä puhuttelee vieläkin. En kuitenkaan ottaisi Aleksis Kiven koottuja runoja autiolle saarelle enkä varmaan Seitsemää veljestäkään. Ottaisin ehkä Tarun sormusten herrasta.

Käytyäni muutamia proosan kirje- ja internetkursseja Oriveden opistossa olen edelleen jäänyt paitsi lyriikan perusopetuksesta. Olisinko elänyt elämäni toisin, jos olisin jo nuorena perehtynyt runoihin? - En ehkä, mutta elämäni olisi voinut tuntua lyyrisemmältä.

Joulukuisen muuton jälkeen en ole löytänyt kirjahyllyistäni edes mainiota Mervi Kantokorven kirjoittamaa oppikirjaa Runousopin perusteet. Tästä vakavasta puutteesta teenkin pian runon!

Alla vaalien juoksen

Ovatko presidentinvaalit äänestäjille silkkaa sirkusta? Jaa.
Pitääkö valtionpäämiehen ja hänen haastajansa alentua typerien ja vastenmielisten viihdeohjelmien esiintyjiksi? Ei.
Ovatko ehdokkaiden ajatustenvirrat olleet täyteläisiä? Tyhjiä.
Missä on ehdokkaiden omanarvontunto? Poissa.

En varsinaisesti kaipaa Kekkosen aikaa, vaikka sen pituus antoikin tiettyä vakautta koulunkäyntiin. Ei ollut vaikea muistaa, kuka Suomea johtaa. Muistan hyvin ETYK:in kokouksen kesällä 1975, jos se oli kesällä 1975. Mustat autot kaahasivat Mannerheimintietä pitkin niin, ettei jalankulkija aina meinannut edestä ehtiä.

Koska mediasirkus ja gallupit hallitsevat vaalienalusaikaa, on ehdokkaidenkin ulvottava susien mukana. Ihminen on ihmiselle presidenttiehdokas. Jos mieluisaa ehdokasta ei enää tai ei koskaan löydy, tulee valittavaksi tälläkin kertaa kahdesta pahasta pienempi.

Ottamatta kantaa ehdokkaiden paremmuuteen, joudun valittaen toteamaan, että entistä useampi äänestäjä äänestää perseellään tai piirtää kirkkoveneen äänestyslippuun. Nämä kotiin makoilemaan jäävät sohvaperunat ratkaisevat kansakunnan päämiehen kohtalon: he ovat avainlippuasemassa. Kirkkoveneporukka taas ilahduttaa aktiivisuudellaan. Ei ole peruskoulun piirustuksen tunneilla turhaan lusittu.

Koska maallamme on tapana saada juuri sellainen presidentti, jonka ansaitsemme, ja aikaisemmat ovat olleet oikeaan aikaan oikeassa paikassa, näin käynee tälläkin kertaa.

Hyvää viikonloppua. Ei saa jäädä sohvalle makaamaan!



Naton pelko on viisastelun alku.
"Alla vaalien, kuljen ääniä haalien, on hiljaista ronksotus kaalien, en rauhaa saa joukossa naalien."
"Globaliin, globaliin, sinne hämärien käsitteiden uumeniin."

Vaalien alla

Suomessa on huomenna presidentinvaalit. Harvinaista herkkua. Niitä järjestetään likimain kuuden vuoden välein tai harvemmin. Olen elänyt Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen aikaa. Nyt tulee muutos.

Aikanaan oli näitä tsaareja, Alekseja ja Nikolaita. Nikolai II oli se viimeinen ennen proletariaatin diktatuuria. Jos Suomessa nyt 15.1. Halonen voittaa, niin presidentiksi tulee sitten Halonen II. Miten niin Halonen II? Sitä sietää pohtia.

Jos taas vastoin odotuksia mennään toiselle kierrokselle, saamme nähdä ankaran loppukamppailun. Voittajasta ei ole epäselvyyttä.

Pääasia lienee, että demokratia toimii ja kansalaiset saavat äänestää. Mitä enemmän äänestämme, sen parempi. Toivottavasti ä-prosentti nousee suureksi. Kyllä kansa tietää.

Miksi meitä viedään Natoon?
Päädymmekö perikatoon?
Suomi muka avutonna:
- apuun Amerikan konna.

Puolustuksen paras vakuus
itsenäisen kansan takuus.
Sodat eivät maailmalta
vielä lopu, mutta malta:

Joskus vielä tyyli muuttuu,
vanhemmilleen lapset suuttuu.
Sodat loppuu kokonaan,
uskokaamme mokomaan!

Ihmisen juuria kaivelemassa

Vuosi vaihtui suvakasti. Sitä ei oikein ehtinyt huomatakaan. Jotensakin tuntuu siltä, että vuodenkierto on entistä nopeampaa. Johtuneeko siitä, että tänä vuonna olen täyttämässä viisikymmentä vuotta. Lasi on puoliksi täysi. - Tämä ei tarkoita sitä, että kuvittelisin eläväni satavuotiaaksi. Onpahan vain kielikuva, esimerkki jotensakin positiivisesta ajattelutavasta, jonka mukaan harva täällä yli sataa vuotta kiukuttelee.

Koska sata vuotta on mukavan pyöreä luku ja asettuu normaali ihmisen elinkaaren ylärajoille, sitä voi käyttää luonnehtimaan ihmisiän pienuutta maailmankaikkeuden mittoihin nähden.

Tunnettu maailmankaikkeus sai kai sitten alkunsa räjähdyksestä likimain 15 miljardia vuotta sitten. Planeettamme Maa on ollut olemassa viitisen miljardia vuotta. Nykyihmisen suku on viime tietojen mukaan noin parisataatuhatta vuotta vanha. - Jos mennään sukupuussa kahdeksantuhatta sukupolvea taaksepäin, ei olla vielä lähelläkään puusta putoamisen aikoja, sillä vanhimmat työkalut lienevät yli kaksi miljoonaa vuotta vanhoja.

Erään tutkimusryhmän raportti ihmisen genomin variaatioista päätyy siihen, että nykyihmisrotu käsittää 1 000 - 10 000 sukupolvea. Kun nämä luvut kerrotaan sukupolven yleisenä keski-ikänä pidetyllä 25 vuodella, saadaan 25 000 - 250 000 vuotta, mikä siis voisi olla ihmiskunnan ikä.

Puuttuvaa rengasta lienee turhanaikaista etsiä, vaikka heitä näyttää kävelevän kadulla vastaan aika ajoin käytöstavoista, puheen parresta ja hygieniasta päätellen. Nykytieteellinen muoti ei kuitenkaan kannusta modernia tutkijaa etsimään puuttuvan renkaan yhtenäisteoriaa.

Eräiden tutkimusten mukaan ihmisen ja apinoiden kantamuoto löytyy noin 7 miljoonan vuoden takaa, mutta uusia teorioita ajoituksista ja sukulaisuussuhteista esitetään jatkuvasti. En menisi sanomaan puolesta enkä vastaan.

Jos meille on annettu jotakin lusikalla tai kauhalla, pistetäänpä vahinko kiertämään. Kyllä maailmaan mölyä mahtuu sekä internetiin blogikirjoituksia. Jos kohta kaikkia kirjoituksia ei jaksa lukea, tietoisuus niiden olemassaolosta pitää kirjoittamista ja lukemista harrastavan yksilön mielen vireillä.

Kun aamuyöstä en saa unta ja Jatkosodan pikkujättiläinenkin on luettu, niin minun kannattaa tutustua blogien maailmaan. Sieltä uni löytyy.

Hyvä lukija. Olet tavalla tai toisella kahlannut tänne asti. Voit onnitella itseäsi! Kuulut älykkääseen ihmissukuun, Homo sapiens sapiens.